Kommuutteri

Huh-huh. Tulipahan muutettua. Ei mennyt kyllä yhtään niinkuin Strömsössä. Optimistina olin arvioinut, että pakkaaminen hoituu helposti yhdessä illassa... Kolmen tunnin yöunien jälkeen lyötiin viimeiset kamat takapaksiin ja nokka kohti Rhode Islandia. Ei näin. 

Kämpän piti olla maalattu valmiiksi ennenkuin saavumme revohkamme kanssa paikanpäälle. Perillä totesin ensitöikseni, että (maksamamme) maalaushommat oli hädintuskin aloitettu ja siivous peräti kokonaan tekemättä. Muuttopäivämäärän olin kuitenkin varmistanut vuokraisännän kanssa kolme kertaa... Onneksi paku oli varattu koko viikonlopuksi ja maalaritkin ilmaantuivat paikalle parin tunnin päästä viimeistelemään hommat. Tosin muistoksi jättivät maaliroiskeita ympäri ämpäri huoneistoa. Siivousurakka saattoi alkaa noin kello 20.00, minkä jälkeen kahden hengen muuttotiimi heitti isoimmat kamat sisuksiin yön pimeinä tunteina. Maanantain tärkeä työhaastattelu meni arvatenkin kylmiltään heitettynä vähän nihkeästi. Auts! Ehkä se paikka ei ollut minua varten.

Seuraavat viikot pendelöin Rhodiksen ja Hampshesterin väliä. En tosin ihan päivittäin, vaan viikonloput Providenssissa ja viikot hommissa sisämaassa. Sen jälkeen onkin aika miettiä mikä blogi tästä tulee, kun Hampsteri jää taakse. Vai tuleeko mikään. Kolmen vuoden sillontällöisen postailun jälkeen olen huomannut, etten ehkä ole maailman innokkain bloggaaja. Ameriikan ihmemaan kummastelukin on jäänyt viime aikoina aika vähälle. Kaikkeen sitä tottuukin. 

High times at the High Line

New York -viikonlopun otokset keskittyvät sunnuntaille, koska lauantaina satoi k-o-k-o päivän. Medeski, Martin & Woodin ilmaiskonsertti Keskuspuistossa oli kyllä silti reissun arvoinen. Metropolitan Museumin Alexander McQueen -näyttely oli myös ihan mieletön. Harkitsin hartaasti upean näyttelykatalogin hankkimista, mutta se jäi kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä hyllylle. 

Sunnuntaiksi sää selkeni ja päätin jättää shoppailun väliin ja keskittyä joutilaiseen oleiluun Chelseassa/Greenwich Villagessa. Oli todella ilahduttavaa nähdä, että toisin kuin muualla Amerikassa, newyorkilaiset osaavat arvostaa ulkoilmaterasseja. Brunssipaikaksi valikoitui - täysin terassin perusteella - Le Pain Quotidien -ketjun Greenwichin haara. Jaettu napostelulautanen oli oikein maukas ja prosecco (kerrankin) halpaa ja hyvää.

Jälkkäriksi minileivokset :)

Loppuiltapäivä kulutettiin maleksimalla High Line Parkin päästä päähän. Tämä ihana viherpromenaadi kulkee katutason yläpuolella Manhattanin West Sidella, Gansevoort Streetiltä Meatpacking Districtiltä pohjoiseen. Se oli saanut tänä vuonna lisäpituutta aina 34th Streetille asti. Kyseessä on siis vanhan junaradan urbaani makeover julkiseksi viheralueeksi. 

Tällaista toivoisi Suomessakin harrastettavan enemmän! Loppuun asti lampsittuamme olimme sen verran nuutuneita, että hurautimme pirssillä takaisin autolle :)

Tänä viikonloppuna onkin sitten pyykinpesun ja kasaantuneitten kotitöitten paiskimisen vuoro... Miten kämpän voi saada tähän kuntoon parissa viikossa??? 

Kanootin kapean

Vähiin käyvät Hampsteri-päivät ennenkuin kokonaan loppuvat. Viimeisenä(!) Hampshesteri-viikonloppuna pakattiin makuupussit autoon, ja köytettiin vuokrakajakki katolle suuntana Pillsbury State Park noin tunnin ajomatkan päässä. Lähtisin uudestaankin, sen verran mukavat mestat oli siellä. Telttaillakin sai. Tosin ei jaksettu ruveta teltanpystytyshommiin, vaan nukuttiin auton takapaksissa. Kivoille paikoille ripoteltuja telttapaikkoja  noin 40 (ja niitä olisi kuulemma voinut varata myös etukäteen netistä). Varusteluna pönttövessat, muutama vesipiste, ja oma grillirinkula kullakin paikalla. Eli just the way I like it. Alhainen varustelutaso ja moottorivehjekielto vesireiteillä pitävät nimittäin kivasti karavaanarit ja muut vesihiihtelijät loitolla. Camping-maksu oli meiltä yhteensä 21 dollaria/vrk, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista, sillä vessat olivat tiptop-kunnossa, ja muutenkin paikat pidetty siisteinä. 

Kajakkireissulla vastaan tuli muun muassa majava, joka pasteerasi pesänsä edessä häntäänsä uhmakkaasti läpsytellen. Reviirinsä parka oli nimittäin valinnut hiukan epäonnekkaasti lammen kapeaan kohtaan, reitille, jota useimmat vapaa-ajanmelojat käyttävät päästäkseen pohjoisemmassa sijaitsevalle North Pondille. Sain sen jopa videolle (pesä näkyy oikealla videon loppupuolella; klikkaa isommaksi):

Mainitulta pohjoisemmalta lammelta löytyi paljon jännittäviä luontokappaleita, kuten haikaroita ja lihansyöjäkasveja:

Jopa kahta eri lajiketta:

Tämä jälkimmäinen on jonkinlainen räpsyräpsä-tyypin hyttysloukku; edellisen strategiana on houkutella hyönteiset limaiseen kurkkuunsa. (Ja tietysti syötettiin muutamat hyttyset niiden kitaan... niitä nimittäin riitti)

Ja pikkiriikkisiä salamantereita:

 Kaikenlaista!

Illaksi oli onneksi mukana piknik-eväät, sillä puistonvartialta ostettuja polttopuita ei saatu syttymään. Ei sitten millään ilveellä. Tulentekotaitomme tuntien, uskallan tosin veikata, että vika tuskin oli puissa...

Lammella asusti myös kanadanhanhipariskunta, jolla oli vain yksi poikanen. Silti olivat tosi tehokkaasti miinoittaneet koko lähitienoiden nurmikot... 

Ja iso napsijakilpikonna, mutta se kerkesi pulahtaa veteen ennenkuin ehdin kaivaa kameran esille.

Ensi viikonloppuna vuorossa jälleen New York City. Stay tuned...

Nyt pyykille ja suihkuun!

Löytöjä

Asuste/kenkäkaappiini on viime aikoina alkanut pesiytyä hyvin tietyn sävyisiä asioita.

Tämä kaunokainen löytyi naapurikorttelin kirpputorilta hintaan $5. Vuorin pesun ja pienen puhdistuksen jälkeen ihan ehta peli. 

Säpäkkä yliolanlaukku samasta mestasta, $1.95. Tekonahkaa, mutta sävy on niin viekas, ettei sitä huomaa.

Tämä hieman tummempi hippiveska oli viime kesän ehdoton lemppari. $4 - kiitos jälleen Listen Thrift Store! Yksi perähikiällä asumisen hyvistä puolista onkin ehdottomasti se, että paikalliset kirppikset ovat usein oikeita vintage-muodin aarreaittoja. Enimmäkseen matkaan on lähtenyt nahkalaukkuja ja vöitä. Täällä ei nimittäin harrasteta ollenkaan suomalaiseen tyyliin kirpparipöytien pitämistä, joten ihmiset kippaavat ylijäämänsä ilmaiseksi paikallisille hyväntekeväisyyskirppareille, joissa hinnat ovat yleensä todella kohdallaan. Toinen vaihtoehto on pitää Yard Sale, mutta jotenkin oma kynnykseni mennä tonkimaan toisten hylkiökamaa heidän omille pihoilleen on aika korkea... Näistä kahdesta syystä (halvat kirppikset, fiksun (= itselle tuottoisan) kierrättämisen hankaluus) nurkkiini onkin kertynyt aikamoinen läjä ihan kivoja laukkuja, joita ei vain ole tullut otettua käyttöön.

Tämä hieman punertavan vaaleanruskean (onko tälle sävylle olemassa joku lyhyt ja ytimekäs nimi?) tavaran hampstraaminen alkoi kai tästä Scaramangan nettikaupasta tilatusta salkusta, johon mätsäävät saappaat ovat edelleen hakusessa. Kaikkea muuta onkin sitten tullut hankittua siitäkin edestä... 

Nämä Steve Maddenin kiilakorkoherkut löytyivät alehyllystä Nykin reissulta. 

Ja nämä Aldon rempseät, ja ah, niin pehmeät (hipsteri)nilkkurit asunnonkatsastusreissulta Providencesta. Kerrankin heräteostos, jota en ole tullut katuneeksi jälkeenpäin. (Ne olivat sitä paitsi alennuksessakin ;)

P.S. Postauksen aihe ja kuvamateriaali saattaa perustua kameran asetusten tutkiskelusessioon eräänä sunnuntaipäivänä :)

The grass is always greener on the other side (of Conneticut River)

Osavaltion rajan takana aukeava Vermont on niiiiin monella tapaa coolimpi ja kauniimpi, että usein harmittaa, ettei koskaan saatu aikaiseksi muuttaa sinne. 

...ja sitten muistuu mieleen, että näillä tuloilla on toisaalta ehkä ihan kiva, ettei Hampshesterissa tarvitse maksaa myynti- eikä tuloveroja. Nämä maantieteellisesti hyvin samanmuotoista osavaltiota (kulkevat usein nimellä Twin States) ovat kuin yö ja päivä; Vermossa tiet, pihat ja rakennukset on tiptop ja lehmät ja niiden rehut luomua. Hipit kirmailee pelloilla hamppuvaatteissa ja laittavat lapsensa  Steiner-kouluun. Ben & Jerry's jne. Hampshesteria kuvaavat enemmänkin... no, trailerparkit ja avolouhokset.

Kai ne hippien verorahat johonkin menee... 

Minä lähden nyt joka tapauksessa Vermoon käsityömarkkinoille katsastamaan mitä ne hipit ovat tänä vuonna keksineet huovuttaa.

Hauskaa viikonloppua!

Keski-viikon keskittymishäiriö

Can't believe it's only keskiviikko. No, yritetääns keskittyä tilanteen positiivisiin puoliin:

1. Ensi maanantai on Memorial Day, eikä tartte mennä töihin. (Älkää kysykö mitä silloin on tarkoitus muistella...)

2. Uuden kodin kylppärissä on ihan oikeat kaakelit, mikä on todellinen parannus nykyiseen... :)

3:

:)

4. Kolmen tunnin päästä on jo torstai; toivomusnupit kaakkoon!

MMelankolia

Sitä vaan, että suomalainen on kyllä yksinäisimmillään ilman kaltaisiaan Suomi-Ruotsi MM-lätkäfinaalin aikana. 


Täällä ei voi katsoa peliä edes netistä, eikä ESPN tunne koko turnausta. :(


Onneksi en ole kovin kummoinen urheiluhullu.

The Diner

Viime viikonloppuna rykäistiin iltapäiväreissu parin tunnin päähän Mt. Monadnockille. Tämä noin kolmen tunnin rypistys (urheilumieliset hampsterit voivat huhkia homman kahteen ja puoleen, jos ukonilma uhkaa eikä ole sadevehkeitä mukana...) tarjoaa huikean perspressin lisäksi ehkä kulmakunnan parhaat maisemat. Aurinkoisen ilman sattuessa vartin eväshetki huipulla tarjoaa varsin ekstaasinomaiset fiilarit. 

Viimenen vartti taivalletaan paljaalla kalliolla, joten maisemia voi ihailla näkemäesteittä.

Nälkähän siitä tuli. Joten hurautimme läheiseen Peterborough'n kylään. Kiljuvan nälkämme ajamina päätimme  viimein testata erään pitkään välttelemämme amerikkalaisen kulttuurin kulmakiven, dinerin. Välttelyyn ei ole ollut mitään erityistä syytä; sellainen ei vain ole sattunut eteen sopivalla hetkellä. 

Ne näyttävät usein vanhanaikaisilta juna- tai asuntovaunuilta. Nopsan googlauksen jälkeen tiedän kertoa, että tämä johtuu siitä, että loosseja valmistettiin aikoinaan vain muutamassa tehtaassa tällä muotilla. Kaareva katto ja kromiset yksityiskohdat ovat tyypillisintä diner-estetiikkaa. (Wikipedian mukaan ensimmäinen tunnettu diner oli muuten hevosvetoinen vaunu Providencessa vuonna 1872(!).) Tämä Peterborough'ssa testaamamme mesta näyttyäsi tosin luottavan pikemminkin höyryveturiaikakauden nostalgiaan.

Kuva täältä. (vierailumme aikana satoi kaatamalla; täällä EI siis ole enää lunta.)

Sisustuksessa vaalitaan yleensä 50-lukulaista popkulttuuria tyyliin Happy Days ja Richie Cunningham. Menulta löytyvät kaikki amerikkalaisen keittiön kulmakivet: pannukakut, hampurilaiset, pihvit - ja tietysti pirtelöt. Perinteisesti auki ollaan 24h.

Ruoka on simppeliä ja annokset isoja. (Kyllä: double cheese burger ei sisällä tupla-annosta juustoa, vaan sisältä löytyy kaksi ihan hervotonta biffiä.)

Strip steak muusilla. Nam!

Kaek' män (paitsi rehut :D En kyllä keksinyt mitä noilla voinapeilla olisi pitänyt tehdä...). Huuhdellaan alas Budweiserilla. Ruokahalu oli kyllä todella kohillaan kolmen tunnin reippailun jälkeen. 

Kevät!

Toissa viikonloppuna otettiin vähän tuntumaa uuteen kotiosavaltioon:

 Paikallista vapaa-ajanlaivastoa...

Siltoja.

Rantsuja...

Tuoreita mereneläviä...

Sunset on the beach.

 Kotikulman puistikko.

...josta näkee koko kaupungin.

 Stuffies :)

:)