High times at the High Line

New York -viikonlopun otokset keskittyvät sunnuntaille, koska lauantaina satoi k-o-k-o päivän. Medeski, Martin & Woodin ilmaiskonsertti Keskuspuistossa oli kyllä silti reissun arvoinen. Metropolitan Museumin Alexander McQueen -näyttely oli myös ihan mieletön. Harkitsin hartaasti upean näyttelykatalogin hankkimista, mutta se jäi kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä hyllylle. 

Sunnuntaiksi sää selkeni ja päätin jättää shoppailun väliin ja keskittyä joutilaiseen oleiluun Chelseassa/Greenwich Villagessa. Oli todella ilahduttavaa nähdä, että toisin kuin muualla Amerikassa, newyorkilaiset osaavat arvostaa ulkoilmaterasseja. Brunssipaikaksi valikoitui - täysin terassin perusteella - Le Pain Quotidien -ketjun Greenwichin haara. Jaettu napostelulautanen oli oikein maukas ja prosecco (kerrankin) halpaa ja hyvää.

Jälkkäriksi minileivokset :)

Loppuiltapäivä kulutettiin maleksimalla High Line Parkin päästä päähän. Tämä ihana viherpromenaadi kulkee katutason yläpuolella Manhattanin West Sidella, Gansevoort Streetiltä Meatpacking Districtiltä pohjoiseen. Se oli saanut tänä vuonna lisäpituutta aina 34th Streetille asti. Kyseessä on siis vanhan junaradan urbaani makeover julkiseksi viheralueeksi. 

Tällaista toivoisi Suomessakin harrastettavan enemmän! Loppuun asti lampsittuamme olimme sen verran nuutuneita, että hurautimme pirssillä takaisin autolle :)

Tänä viikonloppuna onkin sitten pyykinpesun ja kasaantuneitten kotitöitten paiskimisen vuoro... Miten kämpän voi saada tähän kuntoon parissa viikossa??? 

The Diner

Viime viikonloppuna rykäistiin iltapäiväreissu parin tunnin päähän Mt. Monadnockille. Tämä noin kolmen tunnin rypistys (urheilumieliset hampsterit voivat huhkia homman kahteen ja puoleen, jos ukonilma uhkaa eikä ole sadevehkeitä mukana...) tarjoaa huikean perspressin lisäksi ehkä kulmakunnan parhaat maisemat. Aurinkoisen ilman sattuessa vartin eväshetki huipulla tarjoaa varsin ekstaasinomaiset fiilarit. 

Viimenen vartti taivalletaan paljaalla kalliolla, joten maisemia voi ihailla näkemäesteittä.

Nälkähän siitä tuli. Joten hurautimme läheiseen Peterborough'n kylään. Kiljuvan nälkämme ajamina päätimme  viimein testata erään pitkään välttelemämme amerikkalaisen kulttuurin kulmakiven, dinerin. Välttelyyn ei ole ollut mitään erityistä syytä; sellainen ei vain ole sattunut eteen sopivalla hetkellä. 

Ne näyttävät usein vanhanaikaisilta juna- tai asuntovaunuilta. Nopsan googlauksen jälkeen tiedän kertoa, että tämä johtuu siitä, että loosseja valmistettiin aikoinaan vain muutamassa tehtaassa tällä muotilla. Kaareva katto ja kromiset yksityiskohdat ovat tyypillisintä diner-estetiikkaa. (Wikipedian mukaan ensimmäinen tunnettu diner oli muuten hevosvetoinen vaunu Providencessa vuonna 1872(!).) Tämä Peterborough'ssa testaamamme mesta näyttyäsi tosin luottavan pikemminkin höyryveturiaikakauden nostalgiaan.

Kuva täältä. (vierailumme aikana satoi kaatamalla; täällä EI siis ole enää lunta.)

Sisustuksessa vaalitaan yleensä 50-lukulaista popkulttuuria tyyliin Happy Days ja Richie Cunningham. Menulta löytyvät kaikki amerikkalaisen keittiön kulmakivet: pannukakut, hampurilaiset, pihvit - ja tietysti pirtelöt. Perinteisesti auki ollaan 24h.

Ruoka on simppeliä ja annokset isoja. (Kyllä: double cheese burger ei sisällä tupla-annosta juustoa, vaan sisältä löytyy kaksi ihan hervotonta biffiä.)

Strip steak muusilla. Nam!

Kaek' män (paitsi rehut :D En kyllä keksinyt mitä noilla voinapeilla olisi pitänyt tehdä...). Huuhdellaan alas Budweiserilla. Ruokahalu oli kyllä todella kohillaan kolmen tunnin reippailun jälkeen. 

Kevät!

Toissa viikonloppuna otettiin vähän tuntumaa uuteen kotiosavaltioon:

 Paikallista vapaa-ajanlaivastoa...

Siltoja.

Rantsuja...

Tuoreita mereneläviä...

Sunset on the beach.

 Kotikulman puistikko.

...josta näkee koko kaupungin.

 Stuffies :)

:)

Who would have guessed...?

Kotiintuliaisina toin kivan flunssan, mutta nyt siitäkin on selvitty. Vuodelle 2011 on kertynyt  myös jo 1kpl New Yorkin reissuja (ja lisää tulossa vain 5 vkon kuluttua!!!!). Tällä kertaa ajatuksena oli hakea vähän vaihtelua Williamsburgin vakipaikalle, joten yömajaksi valikoitui Carlton Arms. Lokaatio  on bueno (semminkin kun East Villagen entinen ehdoton lemppari Village Inn on kuulemma sulkenut ovensa), hinta privaattihuoneesta Manhattanilla kohtuullinen. Mitään luksusta paikka ei tarjoile, mutta risaista boheemiromantiikkaa senkin edestä. Huoneet ovat kaikki erilaisia, ja mukaan mahtuu monennäköisiä taidepläjäyksiä. Tällainen tällä kertaa:

Lauantaina harhailin Chelsean galleriakaduilla tarkastelemassa nykytaiteen tilaa; illalla sitten vastapainoksi standuppia Upper West Siden Stand Up NY -klubilla. Suosittelen molempia hyvin lämpimästi :)

Carlton Arms sijaitsee siis täällä Madison Square Parkin kulmilla, samoilla seuduilla erään toisenkin aikaisemman majapaikan kanssa. Tämä niin kuvauksellinen nähtävyys ei muuten ole vielä kertaakaan asettunut kamerani eteen sopivassa kulmassa/valaistuksessa. Luovutan ja jätän homman alan miehille. (Olenko jo hehkuttanut Metropolitanin Stieglitz-Steichen-Strand -näyttelyä?)

3rd Avenue & 25th.

Oli hurjan kylmä ja kuulas viikonloppu. Ja lunta! Kuten kuvasta näkyy. Kamera pysyi kuitenkin taas enimmäkseen laukussa... On alkanut vähän tympiä tämä pannarilinssi ja sen rajalliset mahdollisuudet. Ostoslistalle: uusi putki. Voisi alkaa opetella vaikka zoomailua ja ihmisten kuvailua...

Kotopuolen kuulumisista ei ole kovin paljoa sanottavaa. Joskus lähimarkettikin tosin osaa vielä yllättää:

Wut?

Narinajuustoa! Squeaky cheese! Mutta kuka perkule on mennyt  sotkemaan siihen karmean määrän suolaa ja yrttejä? Kokeilin silti salaatin kanssa... Ei se toimi, ei. Tai voisi ehkä toimiakin, ellei  ko. meijeriin olisi palkattu Nasse-setää maustemestariksi...

à bientôt!

Napoli

Tomorrow I'm off to Naples for a few days - back in Rome again on Friday :)

Made several attempts to see the Caravaggio show this weekend - without any mentionable success. We came quite close yesterday, with only about 5 metres and a custode separating us from the show. The mission is now approaching epic proportions. The first attempt got sabotaged by an ex tempore-decision to have carciofi on the way. Two delicious deep-fried treats and one bottle of wine later we realized there was no time for Caravaggio after all. Yesterday things fell much in the same vein. After two utter failures we finally learned our lesson and yesterday cleverly planned to see the exhibition before dinner. This ingenious idea got squashed when we arrived at the queu at 6.30 pm, only to find out the stop letting people in at 7:00. Oh, well. The dinner was nice, though.

A propos; the carchiofi. This time we tried the famous Giggetto - and I must say they were almost worth missing Caravaggio (the show is on for a good few more months, so there's plenty of time...).

Perfection.

Here's how they are done alla Romana:

Not quite as decadent as the Jewish version, but nice too.

Been also walking around Trastevere a lot, taking romantisizing photos of decaying buildings... and exotic-looking foods. Touristing.

(This is the doorway to where my friends are going to stay in April - about 5 min walk from the institute. Can't wait :))

Wish me luck in Campana (it seems as though I might need it; people keep warning us about the pickpockets)!