Stop the press!

Vetäkää rasti seinään: humanistilla on (oman alan) töitä!!!!!!!! En tähän hätään pysty edes kuvailemaan miten hyvältä tuntui saada se puhelu museon bossilta... En edes villeimmissä kuvitelmissani olisi uskonut että saisin ujutettua itseni näin nopeasti systeemin rakosiin. Pitänee muuttaa blogin kuvausta: "miehellä on töitä - ja humanistilla kans!" No ookeeei, ei ehkä yhtä rammaattinen. Ja näin sitä ollaan taas yksi askel lähempänä keskiluokkaista keskinkertaisuutta...

...

Huhhuh. On tässä vähän sulattelemista. Eniten ehkä sillä suomalaisella pomolla, jolle joudun nyt tekemään kesän osalta oharit... Auts!

Aikaisemmin hehkuttamani Suomen-visiitti typistyi siis tänään olennaisesti...

Sillä välin on saapunut myös kesä - ihan virallisesti. Samoista asemista näpätyssä kuvassa nämä maisemat näyttivät vielä ihan äsken tältä. Tässä sain ikuistettua filmille myös puistonpenkillä usein hengailevan Colombo-trenssimiehen. Sillä on sama ryppyinen beige trenssi päällä säällä kuin säällä. Aina yksin liikkeellä. Enkä ole mysteerisesti nähnyt vielä kertaakaan sen naamaa... Miten se voi olla aina selin? Tämä ei tosin taida olla sitä suomalaistyyppistä puistokemistilajiketta, vaan ihan siistinoloinen yksilö. ;)

Täytynee alkaa raapustamaan sitä Dear John -letteriä tulevalle ex-pomolle...

(Edit: Eikun päätinkin tarttua reilusti puhelimeen ja kertoa tilanteen pomolle. Hyvin se meni. Hampsterilla on munaa.)

Pihalla

Tänään on taas lämmin päivä. Ja pitäisi paiskia hommia. Mutta näkymä ikkunasta on tämä:

Ja kämpässä niin tunkkaisen kuuma kuin nyt vain voi peltikaton alla kuvitella. Syö miestä - ja tässä vaiheessa jo vähän naistakin, kun pitäisi yrittää naputella tuskanhiki niskapoimussa ikuisuusprojekteja valmiiksi.

Harkitsen jo vakavasti sellaisen ikkunailmastointipömpelin hankkimista... Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni :) Näiden parin viime viikon perusteella alan kuitenkin ymmärtää, että ilma voi olla liian kuuma. Etenkin jos se on kostea. Ja nyt on vasta toukokuu! Mutta positiivisemmalla nuotilla voin myös raportoida, että tämä tällainen ilmasto on ilmeisesti oikein otollinen erinäisten hedelmäpuiden kasvatukselle - mikä on erityisesti tässä vaiheessa kevättä ihana asia. Kotirapun edessä tuoksahtaa nimittäin juuri nyt niin jumalaisen keväiselle, että oksat pois, poikki ja pinoon:

Kyliltä väriloistoa löytyy bussin ikkunasta tirkistelyn perusteella hurjasti lisää, mutten ole vielä malttanut sinne asti kameran kanssa karata. Nämä siis meidän pihasta vaan...

Mehiläiset tietty ihan villeinä pöristelevät siellä, kun on niin paljon duunia. Ja hitto minkälaisia lintuja täällä visertelee! Nyt tiedän mikä on punarinta, mutta tutuksi on käynyt myös muuan sinitöyhtönärhi, - joka on myös aika hieno ilmestys. Hauskoja ovat myös metsissä jouksentelevat kalkkunat. Kuvia näistä kavereista en ole vielä onnistunut napsimaan. ;)

Pienen tiedusteluoperaation tuloksena sain kuulla, että tämä kuvan puu nurmikkoineen kuuluu kuin kuuluukin vuokranantajallemme, ja kyllä: puun alla istuskelu ja perhaps siis myös piknik-kulttuurin harrastaminen on hyvinkin sallittua :) No, maisemat ovat ehkä vähän ankeat, mutta onpahan edes jotain. Ehkä meidän ei tarvitsekaan etsiä uutta kämppää... Tähän asti juuri ulkoilmaan lähteminen - siis ihan vaikka vain istuksimaan - on ollut aikamoinen dilemma, koska se on vaatinut kumijalan käyttöönottoa, ja siten yleensä tuntunut usein vähän turhan suurelta projektilta. Eikä täällä oikein tunnu olevan mitään kivoja yleisiä hengailupaikkoja. Etsinnässä on siis kovasti ollut kämppä parvekkeella tahi takapihalla... Mutta ollaan kuitenkin jouduttu toteamaan, että vuokrapuolella on aika vähän valinnanvaraa. Kokolattiamatto on yleensä se ensimmäinen deal breakkeri, joka iskee heti ovelta vastaan... Niinpä näillä näkymin homma jatkuu saman katon alla - säästyypähän suuremmat vuokrarahat vaikka sitten matkailuun.

Jep. Nyt takas tekstinkäsittelyohjelman puolelle...