Friday 30 October 2009

TJ 51

Yellowstonen jälkeen ei ole paljon ehtinyt lepuuttaa. Käytettiin miehen äitiä Montrealissa:














Ja lähimaastossa:





Tämän vuoden kurpitsakaiverruskestien tuotokset:


Minun on tuo vankilankaltereilla varustettu.

***

Ostin lennot jouluksi Suomeen.

Edit: Vankilakaltereilla ja lentojen ostolla ei ollut tarkoitus luoda rammaattista lopetusta :D Lissäämmä siihen että Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!! :D

Wednesday 28 October 2009

Kansallispuistojen Grand Daddy - et Les Grands Tetons

Tässäpä sitten kuvat ja kuulumiset matkalta Länteen:

Kyseessä oli siis kaikkien Ameriikan turistireissujen isä ja äiti. Koluttiin viikossa sekä Yellowstone että Grand Teton National Park. Lähes täydellinen yhdistelmä luontomatkailua: ensimmäisessä voi tirkistellä villielukoiden meininkiä ihan oikeassa luonnossa ja jälkimmäisessä (eli hyvin vapaasti suomentaen Suurten Tissien Kansallispuistossa :D - nimi on tietenkin ranskalaisten kolonialistien aivoitus: kukapa muu olisi katsastanut näitä vuorenhuippuja ja ajatellut heti, että Aaah, tissit!)


Joka tapauksessa, siellä jälkimmäisessä on tarjolla enemmän tätä henkeäsalpaavaa maisemaosastoa. Kesällä minua ei sinne saisi kirveelläkään, sillä paikka on todellakin maan kuuluisinta kansallismaisemaa ja yleensä kuhisee turisteja pesueineen. Näin syksystä tilanne oli oikein siedettävä. Tosin telttailuun liittyy syyskuun lopulla jo jännittävä lumentulon mahdollisuus - ja tämän saimme tietysti kokea ihan omakohtaisesti, kun alkuviikon helteiden jälkeen alkoi keskiviikkona räpsiä lunta ja räntää taivaalta. Loppuviikon mittarilukemat painuivat öisin kymmenen pakkasasteen paikkeille. Onneksi hoksattiin rytmittää ulkoilmaleiriytymisen väliin yö mökissä, niin ei päässyt vilutus liian kovaksi eikä kehon pesuvälit liian pitkiksi. Sesongin ulkopuolella hinnatkin olivat kohillaan. Sillai semisti siis telttailtiin. Ensimmäinen yö oltiin Shoshone Lodgen mökissä hieman puiston itäisen sisäänkäynnin ulkopuolella. Lennot olivat Codyyn (Wyoming) ja sieltä ruokavarastojen hampstrausoperaation jälkeen sitten kohti tätä ensimmäistä etappia. Mökki oli ihan jees, muttei mikään elämysten elämys.

Aamulla pakattiin auto ja ampaistiin matkaan. Vähän piti hieraista silmiä, kun heti ensimmäisessä mutkassa vastaan lampsi tämmöinen:

Ihan muina miehinä vastaan tuli tien laitaa pitkin...

Puistossa ensimmäisenä vastaan tuli Yellowstone Lake:

Ja erinäisiä geotermisiä ilmiöitä. Tämän nimi on Steam Boat:


Matkailuautonamme oli reissun ajan vuokra-Subaru:

Se ei palannut reissulta ihan yhtä valkoisena...

Ensimmäinen leiri oli kivasti puron rannalla:

Näitä telttapaikkoja ei voi varata etukäteen, joten paikalla kannattaa olla ajoissa. Meillä oli tuuria ja saatin ihan ässäpaikka joenmutkasta.



Ensimmäisellä patikkaretkellä tiellä pällisteli taas biisoni:


Ei voi mennä yli eikä ali. Eikä se liikunut mihinkään.
Hetken tuuminnan jälkeen päätimme suorittaa kierto-operaatioon. Siellä se lymyili, koivujen katveessa :)






Niitä biisoneita nähtiin pian vähän joka kurvissa.

Muita elukoita:

Muulipeura (mikä lie suomeksi...?)

Niillä on tuommoiset muulinkorvat.

Kojootti.


Paikallinen kurre.



Saksanhirvi.



Oikea hirvi x 2.

Saukkoperhe.


Maaorava eli tikutaku (for real, tsekkaa vaikka nykysuomen sanakirjasta), eli ehkä maailman vikkelin pikkuvipeltäjä. Välillä oli fiilis ihan kuin Disneyn piirretyissä kun näitä vilisteli joka oksalla ja pikkupeurat käyskenteli ympärillä.


Ja vielä yksi biisoni.
Lisäksi nähtiin sekä musta- että harmaakarhu, ja majava, mutta niitä ei älytty kuvata.

Puistossa oli muutama vähän suurempi metsäpalo käynnissä, jotka katkoivat tieyhteyksiä, ja minkä vuoksi ilma oli usein savuinen.

Nuo pienet mustat mötikät kuvassa on biisoneita. Villi länsi -meininki.


Yellowstone Falls.

Samaa kanjonia toiseen suuntaan.

Räntäsadepäivänä katsastettiin muitakin nähtävyyksiä:

Old Faithful.

Jotain jännittäviä geotermisiä juttuja. Räntäsateessa ei huvittanut jäädä pitempään tsiigailemaan... Vaan matka jatkui etelään kohti Tetonsseja.

Aamuun mennessä lumi oli peittänyt kukat laaksosessa:

Mökki oli Spur Ranch Log Cabins ja ihan jees, mutta vähän liian luksus tällaiselle reissulle.


Öisten lumisateiden ansiosta vuorenhuiput näyttivät aika mageilta.





Jenny Lake.




Viimeinen ulkoilmayö oli jälleen aivan upeissa erämaamaisemissa - ja vieläpä ilmainen:

Oli niin kylmä, ettei ruvettu telttaa pystyttämään ollenkaan, vaan nukuttiin autossa.

Viimeisenä iltana ajettiin takaisin Codyyn, jossa yövyttiin perinteissä Villin Lännen nostalgiapaikassa.

Yllättävän hyvällä maulla oli tämä "historiallinen huone" sisustettu Deadwood-hengessä. Ja paikka oli kokonaisuudessaankin juuri niin überkitch kuin sen vain voi olettaa olleen avauspäivänäänkin. Aikamoinen ympäristönmuutos... ja halvin sisämajoitus koko reissulla. Suosittelen oikein lämpimästi.


Että semmoinen reissu. Nyt lasketaan sitten päiviä Suomen-lomaan.
TJ 52.

Wednesday 7 October 2009

Reissureportaashi

...on tulossa ihan pian kunhan saan kuvat latailtua avaruuteen. Sillä välin voitte ihmetellä kanssani näitä ameriikan ihmeitä:

- Ovet, jotka aukeavat sisäänpäin. Miksi? Ihan kuin se vessakoppi ei olisi tarpeeksi pieni muutenkin.

- Bussilla parkkipaikalta työpaikan ovelle - parhaimmillaan matkaa kertyy hurjat 200 metriä. Ja siellä odotellaan sitten sitä bussia. Ei voi kävellä. Ei metriäkään. (Tosin parhaimmat kommentit tähän asti tulivat kuwaitilaisten harkkareitten suusta. "Ei olla koskaan kävelty näin paljon!" Kavereitten asuntola oli kuitenkin noin 150 metrin päässä museolta. Voi pyhä sylvi!)

- Makea purkka. Ei ole kiva semmoista jauhaa ruoan päälle. Mutta vaihtoehtoja ei ole. Xylitolia eivät tunne täällä. Jenkki on siis ihan harhaanjohtava tuotemerkki. Ostin suuvesisuihkeen.

- Joko mainitsin kokolattiamatot? Eivät tosin ole täällä ihan samaa pöyheysluokkaa kuin brittiläiset sukulaisensa, mutta silti aika vastenmielinen ilmiö. Siis jopa sairaalassa. Imagine that!

Siinäpä niitä.

Tässä välillä käytiin sitten pitkän työputken päälle vielä pidempään suunnitellulla lomalla. Upea reissu. Paluu työelämään tapahtui suoraan juoksusta. Sprintti jatkunee tämän viikon lopulle ja sitten pitäisi hellittää... Saas nähdä. Jännitystä elämään lisää myös miehen äidin presenssi meidän residenssissä seuraavat neljä viikkoa.

Panokset kovenee, mutta näillä mennään.

No jos pari kuvaa kuitenkin:



Mount Washburn.




Hirvi.