Monday 27 April 2009

Mieletön kesis

Arki vaan jatkuu... Sillä erotuksella, että tunnelma on ainakin oktaavia korkeammalla kuin viime postausta kirjoitellessani. Nimittäin viime viikonloppuna - juuri sopivasti miehen ainoan vapaapäivän kunniaksi - tänne iski ihan friikki helleaalto ja kesäfiilikset syöksähtivät rintaan ihan väkisin. Eikä silloin voi synkistellä vaikka kuinka mieli tekisi...

Melkein 30 astetta lämmintä ja kaikki kevään merkit ilmassa - täällä se tarkoittaa muun muassa sitä, että opiskelijatyttöset ilmaantuvat ihmisten ilmoille ihan liian pikkaisissa urkkasortseissa (ne sellaiset, joissa on paikallisen urheilutiimin logo ja resori vyötäröllä) ja hellemekoissa, jotka ovat pysyneet katukuvassa myös ilmojen viilettyä. Ja sitten läpsytellään ympäriinsä varvassandaaleissa yliampuvan rennosti keinuen. Ollaan siis niiiin laid back... Ihan kiva, että ollaan sujut oman vartalon kanssa, mutta jotain rajaa toivoisi joskus noudatettavan... En vaan voi kuvitella Tampereen kampuksella näkeväni vastaavaa. Siis (periaatteessa) aikuiset ihmiset, eikä mitkään yläasteikäiset!

Anyway, puolitutun vinkistä löysimme tällaisen pikkupalan paratiisia lauantain ratoksi:


Ja paikka on vieläpä piilotettu vain parin kilsan päähän paikallisesta ostoskeskushelvetistä. Imagine that! Kuvat ei tietty tee yhtään oikeutta mestalle, mutta ehkä tästä saa jonkunlaisen fiiliksen siitä, miten huikea paikka nyt on kyseessä... Vesikään ei ollut yllättäen jääkylmää, vaan oikein siedettävän ihanan viileää - ja kirkasta.



Huhhuh.
Ei tämä Hampshesteri olekaan ehkä ihan toivoton paikka...

Paikat paloi tietty juuri niinkuin joka kerta ekaa kertaa auringon nähtyään: rasvausta harrastettiin minimalistisella otteella ja se näkyy nyt valkeina laikkuina olkapäillä ja rintakehässä. Muuten oltiin kuin hummerit seuraavat pari päivää. Terveellistä ja fiksua. Ja silti joka vuosi/lomareissu sama juttu.

Myös vappu tuli ja meni. No festivities whatsoever. Työväenliike ei taida olla kovin kovassa huudossa täälläpäin... Ihme juttu ;) Yritin olla ajattelematta koko asiaa, koska muuten olisi tullut ihan liian kova ikävä tiettyjä ihmisiä kotipuolessa... Onneksi ystävä kallis kuitenkin talletti tunnelmat puhelinvastaajaan :D Pelasti työpäivän totaalisesti :D

Tosin ehkä ihan hyvä etten lähtenyt kylille juhlimaan. Paikallislehti The Dartmouth nimittäin uutisoi viikonlopun osalta torstaina näin:

"A Police officer on patrol observed a group of five males walking downtown with open beer cans. When the officer approached the group, one individual escaped by running, while others threw their drinks to the ground. The remaining four males were arrested for unlawful possession of alcohol. The students are due to appear in court on May 18."

Jeskamandeera! Että ihan pidätettiin. Oluen hallussapidosta. Huhhuh.
Ja lissee:

"A Police officer noticed a female holding a red cup and walking with a male student. When the officer approached the student threw the cup to the ground. After retrieving the cup, the officer found traces of an alcoholic beverage. The female student has a court date of June 1. The male student accompanying her seemed highly intoxicated. The officer called Safety and Security. The student, who had refused to go with them, was later being held to the ground by two officers. The Police is now applying for a warrant to charge the student with simple assault."

Raastuvassa tavataan! :D

Näihin kuviin.

Thursday 23 April 2009

Päiväni murmelina

En ole hirveesti postaillut, kun on ollut taas erityisen pitkä jakso erityisen tasaista arkea – eikä ole ollut oikein mistään mitään positiivista sanottavaa. Amerikka tulee juuri nyt niin kovalla paineella korvista ulos, että olen harkinnut huomaamatonta tulppien käyttöä bussimatkojen aikana, kun käy niin hermoon tämä paikallinen tapa puhua ja päteä joka hemmetin asiassa. (MP3-soitinkaan ei soita enää mitään muuta kuin paikallista radiota, joka ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.) Toistellaan jostain Fox Newssistä kuultua retoriikkaa ja luullaan että kuullostetaan älykkäältä. Voi kiesus!

Kenties ärsyttävin kokemus oli, kun erehdyimme katsastamaan “luontodokumenttia” ihan teatteriin asti. 900 hengen sali oli ääriään myöten täynnä ja ohjaaja paikalla. Hieno homma. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lukea filmin otsikko vähän vähemmän sinisilmäisesti ja vähän enemmän kuin pirulainen Raamattua. Tekeleen nimi kun oli National Parks – America’s Best Idea. Ajattelimme, että jee!, luontofilmit on aina kivoja. Paitsi ettei tämä ollut luontofilmi. Vaan dokumentti kansakunnan heeroksista, jotka aikanaan suurta vastustusta uhaten antoivat maailmalle kansallispuistoinstituution. Kuinka monta kertaa voi elokuvan aikana sanoa This Great Nation? Aika monta, näemmä. Eikö nationalismi ole jo vähän so 20th century? Ei täällä. Naurussa oli pidättelemistä etenkin siinä kohtaa, kun filmissä väitettiin, että niin, Euroopassahan kaikki linnat ja nähtävyydet ovat aateliston omistuksessa… En ennustaisi tekeleelle kovin suurta kansainvälistä menestystä…

Tästä kaikesta sisuuntuneena, lyhyen sähköpostitiedustelun jälkeen, päätös hankkiutua toviksi oikeisiin hommiin vanhalle mantereelle oli helppo tehdä. Toinen talvi putkeen Hampsterissa ei nimittäin vältsisti irtoaisi ihan yhtä keposeen.

Elossa siis ollaan – ja tulossa kotiin, jos ei nyt ihan maitojunalla niin ainakin väliaikaisesti leipätyön ääreen. Jollainhan tämä kotirouvalekki on rahoitettavakin, jos ei ihan erityisesti nauti miehen rahapussin nyörien armoilla elämisestä. Olen tästä päätöksestä oikein mielissäni.

Ruisleipä!
Maustamaton laktoositon rasvaton jugurtti!
Pyörätiet!
Juhannus!
Ruisleipä!
Ruisleipä!
Ruisleipä!

Ja myöskin kohtuuhintainen espanjalainen skumppa sekä suomalainen häveliaisyys ja no bullshit -mentaliteetti. Ehkä myös kuiva siideri. Tulossa ollaan!

P.S. Tänään tuli takapihalla vastaan ensimmäinen murmeli! :D Ei ollut kamera mukana, mutta kyseessähän on tällainen aika iso ja läski oravan näköinen systeemi:

Kuva täältä.

Siellä se vilisti ja veti ruohoa naamaansa...