Tuesday 18 August 2009

Kultalusikat suussa

Ostettiin sittenkin se auto. Uusi kiesi vaati ehdottomasti pitkän matkan koeajoa, ja koska sopiva tilaisuus sellaisen järjestämiseen tarjoutui kuin varkain, lähtivät nämä ylpeät uuden auton omistajat ajelemaan lauantaina iltasella kohti Cape Codin lomailualueita. Aika myöhään meni, mutta löydettiin lopulta pimeässä perille työkaverin sukulaisen kesäpaikkaan. Odotetusti puitteet olivat aikamoiset siellä, missä kellään alle 40-kymppisellä ei ole varaa asua... Sellainen the Rich Uncle -tyyppinen sitsyeissön... Mutta ilmeisesti suvuissa, joissa tämän luokan vauraus ei ole poikkeus vaan sääntö, ei onneksi tunnu olevan tarvetta rehvastella rahoillaan tai aiheuttaa muissa alemmuuden tunnetta. Eli hirmu kiva oli fiilis ja juttu luisti kivasti aamun tunneille. Aamu paljasti majapaikan sijaitsevan aika uskomattomissa maisemissa...


Jumaleissön!

Toki liput liehuivat salossa...


Rannalla hauskuutin itseäni ainakin puoli tuntia pelottelemalla tällaisia pieniä äyriäisiä. Vähän ne juoksee hassusti sivuttain :D


Oikeasti ne oli ihan pikkiriikkisiä, mutta sain zoomailtua yhden rohkean kaverin niin läheltä, että se näyttää tässä aika hurjalta. Seurannan tuloksena tulin siihen päätelmään, että ilmeisesti vain poikaravuilla on nuo isot kourat, joilla leuhottaa. Ei ne käyttäneet niitä ainakaan mihinkään syömiseen, vaan nappailivat noilla pienemmillä käsillään jotain murusia suuhunsa. Tytöt pystyy vetämään kaksin käsin :D Yksi niistä oli albiino ja ne muut väistivät sitä kuin ruttoa. Nähtiin myös kalasääski kalastamassa.


Sitten otettiin auto alle ja ajeltiin lähisatamaan, josta pääsee laivalla läheiselle Nantucketin saarelle. Otettiin sellainen mahdollisimman hidas lautta ja paineltiin kannelle drinkit räpylässä. Hyvin tunkkaisen hampshesterikesän jälkeen voin kertoa, että merituuli tuntui aika ihanalta iholla. Ja liput lepatteli:



Jos mahdollista niin meininki oli vielä eksklusiivisempaa kuin mantereella. Rahukka näkyy jo miljoonajahtien määrässä satamaan saavuttaessa.


(Okei, ne jahdit ei ehkä näy just tässä kuvassa...)

Vuokrattiin polkupyörät, koska saari on kätevän kokoinen sillä tavalla nähtäväksi. Aivan loistava idea oli se. Ajeltiin biitsille loikoilemaan.

Ja sitten takaisin kaupunkiin.

Oi oltu kumpikaan koskaan syöty hummeria, joten ajateltiin kokeilla take-awaynä.

Tuo on sellainen 2-paunainen mötkäle. Harvoin eläimet, joita ei ole maustettu millään tavalla maistuvat kovin hyvälle. Tämä maistui. En silti maksaisi mokomaa hintaa toiste. Kahteen pekkaankin tosin riitti ihan kivasti syötävää tässä kaverissa. Kuvanottohetkellä oltiin kyllä jo syöty ne hirmuiset sakset...


Tässä vaiheessa kun saatiin jäätelöt käteen, niin oltiin kyllä aika fiiliksissä.

...

Kotimatkalla nähtiin tällainen ilmestys:


Kaiken lisäksi auto pelasi moitteettomasti. Olikin ollut jo ikävä käsikäyttöistä vaihteistoa ja sen mukanaan tuomaa kontrollia ajeluhommaan. Eipä juuri enempää tältä reissulta olisi voinut toivoa.

Ehkä elämäni täydellisimmät 24 tuntia. Tai ainakin ehdottomasti tehokkain miniloma ever.

Maanantai-aamun herätys ei olisi voinut maistua karvaammalta... Taas viikko edessä toimistohommia museon pakastinlokerossa - ja illat ja yöt hikoilukoomaa kotona. Jesh.

No, ei luksus tuntuisi kai miltään ilman sitä arkea siinä välissä...

Thursday 6 August 2009

Bensaa suonissa

Käytiin siis kaapunnissa. Vuokra-autolla varmuuden vuoksi, kun oma on osoittautunut vähintäänkin epäluotettavaksi laitteeksi. Matkalla törmäsimme lainavehkeen yllättävääkin yllättävämpiin suunnittelullisiin ratkaisuihin. Chevyn sisävalaisua ei nimittäin kriittisellä hetkellä saa päälle muuten kuin oven avaamalla. Siis oikeesti. Tutkittiin aika tarkkaan. Tämähän on oikein kiva ominaisuus, jos ollaan suunnistamassa iltahämärissä kartan kera. Onneksi oli sytkäri taskussa... Ei sillä etteikö silti oltaisi ajeltu tyytyväisinä ainakin 20 mailia väärään suuntaan. Mutta mitäs pienistä. Perille päästiin.

Tällä kertaa ei ehitty hirveästi valokuvailemaan, muuta kuin ihan pikkuisen. Tässä näkymä YK:n päärakennuksen naistenvessasta, jos ketä semmoset kiinnostaa...



Aiemmin potemani terassinhimo tuli ihan kohtuullisesti tyydytettyä täällä:

Suosittelen shoppailun lomaan lämpimästi. Löytyy osoitteesta 230th Fifth Avenue (mestan nimi johtaa kätevästi paikanpäälle - the clue is in the title).

Aamiaispöytään lehahti tällainen ihan mieletön kämmenenkokoinen perhonen:


Otettiin influenssat sieltä mukaan kotiinviemisiksi. Niissä merkeissä meni sitten viime viikko. Nyt olis kiva jos jo alkais hellittää.

Ai niin: ollaan ehkä viimein löydetty uusi kärry. Tosin luuska Tauruksemme on nyt tietenkin osoittanut selviä virkoamisen merkkejä. Ihan niinkuin se aistisi romuttamoreissun lähestyvän... Kyllä on ollut kiva shoppailla käytettyä autoa, kun ei kumpikaan ymmärrä kiesien päälle yhtään mitään. Kun kaikkein pisimmät keskustelut käydään värivalinnoista niin tiedätte, että asialla on oikein todellinen hifistelijäkaksikko :D Siinä sitten potkiskellaan renkaita ja kurkitaan konepellin alle ihan niin kuin sieltä jotain osattaisiin kattella... Mutta onneksi ei sentään ostettu sitä 3-litraista turbo Nissania, vaikka siinä oli kaikki herkut :D Eikä sitä uutta Suzukia - lähin merkkikorjaamo olisi ollut 100 mailin päässä. Sen sijaan tiistaina pihaan saattaa pärähtää vanha mutta hyvissä käsissä ollut Honda, jolla toivottavasti saadaan ajella kohtuu huoletta seuraavat pari vuotta... Ärsyttävän paljon autoasioita on joutunut funtsimaan viime viikkoina. Kunpa ei tarvittaisi koko vehjettä ollenkaan...

Nyt takas työhommiin!

(Edit: No tietenkin siitäkin pirssistä piti tarkastuksessa löytyä pikkuvikoja... Jos jollain on käytössään käytettyjen autojen viisasten kivi niin voi heittää tännepäin...)