Kanootin kapean

Vähiin käyvät Hampsteri-päivät ennenkuin kokonaan loppuvat. Viimeisenä(!) Hampshesteri-viikonloppuna pakattiin makuupussit autoon, ja köytettiin vuokrakajakki katolle suuntana Pillsbury State Park noin tunnin ajomatkan päässä. Lähtisin uudestaankin, sen verran mukavat mestat oli siellä. Telttaillakin sai. Tosin ei jaksettu ruveta teltanpystytyshommiin, vaan nukuttiin auton takapaksissa. Kivoille paikoille ripoteltuja telttapaikkoja  noin 40 (ja niitä olisi kuulemma voinut varata myös etukäteen netistä). Varusteluna pönttövessat, muutama vesipiste, ja oma grillirinkula kullakin paikalla. Eli just the way I like it. Alhainen varustelutaso ja moottorivehjekielto vesireiteillä pitävät nimittäin kivasti karavaanarit ja muut vesihiihtelijät loitolla. Camping-maksu oli meiltä yhteensä 21 dollaria/vrk, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista, sillä vessat olivat tiptop-kunnossa, ja muutenkin paikat pidetty siisteinä. 

Kajakkireissulla vastaan tuli muun muassa majava, joka pasteerasi pesänsä edessä häntäänsä uhmakkaasti läpsytellen. Reviirinsä parka oli nimittäin valinnut hiukan epäonnekkaasti lammen kapeaan kohtaan, reitille, jota useimmat vapaa-ajanmelojat käyttävät päästäkseen pohjoisemmassa sijaitsevalle North Pondille. Sain sen jopa videolle (pesä näkyy oikealla videon loppupuolella; klikkaa isommaksi):

Mainitulta pohjoisemmalta lammelta löytyi paljon jännittäviä luontokappaleita, kuten haikaroita ja lihansyöjäkasveja:

Jopa kahta eri lajiketta:

Tämä jälkimmäinen on jonkinlainen räpsyräpsä-tyypin hyttysloukku; edellisen strategiana on houkutella hyönteiset limaiseen kurkkuunsa. (Ja tietysti syötettiin muutamat hyttyset niiden kitaan... niitä nimittäin riitti)

Ja pikkiriikkisiä salamantereita:

 Kaikenlaista!

Illaksi oli onneksi mukana piknik-eväät, sillä puistonvartialta ostettuja polttopuita ei saatu syttymään. Ei sitten millään ilveellä. Tulentekotaitomme tuntien, uskallan tosin veikata, että vika tuskin oli puissa...

Lammella asusti myös kanadanhanhipariskunta, jolla oli vain yksi poikanen. Silti olivat tosi tehokkaasti miinoittaneet koko lähitienoiden nurmikot... 

Ja iso napsijakilpikonna, mutta se kerkesi pulahtaa veteen ennenkuin ehdin kaivaa kameran esille.

Ensi viikonloppuna vuorossa jälleen New York City. Stay tuned...

Nyt pyykille ja suihkuun!

The grass is always greener on the other side (of Conneticut River)

Osavaltion rajan takana aukeava Vermont on niiiiin monella tapaa coolimpi ja kauniimpi, että usein harmittaa, ettei koskaan saatu aikaiseksi muuttaa sinne. 

...ja sitten muistuu mieleen, että näillä tuloilla on toisaalta ehkä ihan kiva, ettei Hampshesterissa tarvitse maksaa myynti- eikä tuloveroja. Nämä maantieteellisesti hyvin samanmuotoista osavaltiota (kulkevat usein nimellä Twin States) ovat kuin yö ja päivä; Vermossa tiet, pihat ja rakennukset on tiptop ja lehmät ja niiden rehut luomua. Hipit kirmailee pelloilla hamppuvaatteissa ja laittavat lapsensa  Steiner-kouluun. Ben & Jerry's jne. Hampshesteria kuvaavat enemmänkin... no, trailerparkit ja avolouhokset.

Kai ne hippien verorahat johonkin menee... 

Minä lähden nyt joka tapauksessa Vermoon käsityömarkkinoille katsastamaan mitä ne hipit ovat tänä vuonna keksineet huovuttaa.

Hauskaa viikonloppua!

The Diner

Viime viikonloppuna rykäistiin iltapäiväreissu parin tunnin päähän Mt. Monadnockille. Tämä noin kolmen tunnin rypistys (urheilumieliset hampsterit voivat huhkia homman kahteen ja puoleen, jos ukonilma uhkaa eikä ole sadevehkeitä mukana...) tarjoaa huikean perspressin lisäksi ehkä kulmakunnan parhaat maisemat. Aurinkoisen ilman sattuessa vartin eväshetki huipulla tarjoaa varsin ekstaasinomaiset fiilarit. 

Viimenen vartti taivalletaan paljaalla kalliolla, joten maisemia voi ihailla näkemäesteittä.

Nälkähän siitä tuli. Joten hurautimme läheiseen Peterborough'n kylään. Kiljuvan nälkämme ajamina päätimme  viimein testata erään pitkään välttelemämme amerikkalaisen kulttuurin kulmakiven, dinerin. Välttelyyn ei ole ollut mitään erityistä syytä; sellainen ei vain ole sattunut eteen sopivalla hetkellä. 

Ne näyttävät usein vanhanaikaisilta juna- tai asuntovaunuilta. Nopsan googlauksen jälkeen tiedän kertoa, että tämä johtuu siitä, että loosseja valmistettiin aikoinaan vain muutamassa tehtaassa tällä muotilla. Kaareva katto ja kromiset yksityiskohdat ovat tyypillisintä diner-estetiikkaa. (Wikipedian mukaan ensimmäinen tunnettu diner oli muuten hevosvetoinen vaunu Providencessa vuonna 1872(!).) Tämä Peterborough'ssa testaamamme mesta näyttyäsi tosin luottavan pikemminkin höyryveturiaikakauden nostalgiaan.

Kuva täältä. (vierailumme aikana satoi kaatamalla; täällä EI siis ole enää lunta.)

Sisustuksessa vaalitaan yleensä 50-lukulaista popkulttuuria tyyliin Happy Days ja Richie Cunningham. Menulta löytyvät kaikki amerikkalaisen keittiön kulmakivet: pannukakut, hampurilaiset, pihvit - ja tietysti pirtelöt. Perinteisesti auki ollaan 24h.

Ruoka on simppeliä ja annokset isoja. (Kyllä: double cheese burger ei sisällä tupla-annosta juustoa, vaan sisältä löytyy kaksi ihan hervotonta biffiä.)

Strip steak muusilla. Nam!

Kaek' män (paitsi rehut :D En kyllä keksinyt mitä noilla voinapeilla olisi pitänyt tehdä...). Huuhdellaan alas Budweiserilla. Ruokahalu oli kyllä todella kohillaan kolmen tunnin reippailun jälkeen. 

Kevät!

Toissa viikonloppuna otettiin vähän tuntumaa uuteen kotiosavaltioon:

 Paikallista vapaa-ajanlaivastoa...

Siltoja.

Rantsuja...

Tuoreita mereneläviä...

Sunset on the beach.

 Kotikulman puistikko.

...josta näkee koko kaupungin.

 Stuffies :)

:)

Residenssi Providenssissa

Wohoo! Ne, jotka siellä kotona ovat olleet langan päässä tietävätkin jo, että uusi koti löytyi (viimeinkin) viime viikonloppuna Providencesta (miten tämä sanotaan tyylikkäästi suomeksi kuullostamatta jenkki-elostelijalta? Providenssi?). Aika monta luukkua ja lukaalia tulikin katsastettua ennenkuin se oikea tuli vastaan. Ei tämäkään tietysti täydellinen ole, mutta fiilis oli hyvä, ja sijainti mitä mainioin. 

Nämä kuvat ovat jostain random-asunnon siivouskaapista; uudessa kodissa asuu vielä vanhat asukkaat, joten kuvamateriaali jääköön yksityiskäyttöön.

 Kevät tuntuu matelevan tänne maailman kolkkaan tänä vuonna piinallisen hitaasti. Viikonloppuna satoi taas lunta...

Tympii tämä Hamphesteri.

Työtkin alkaneet ahdistamaan, kun ei ole aikaa tehdä mitään hyvin ja kunnolla.

Olisi jo vaikka kesäkuu tai jotain... tai edes vähäsen vapunviettoa tiedossa.  

Toiveet saada lähisukua vierailemaan loppukesästä ovat kuitenkin onneksi vielä elossa. <3 

Pidetään peukut pystyssä ja sormet kainaloita myöten ristissä!

Chihuly @ Boston MFA

Toissaviikon sunnuntaina palkitsin itseni siivoamiseen tuhratun lauantain kunniaksi päiväreissulla Bostoniin. Lähinnä siksi, että kahden ja puolen Hampshesteri-vuoden aikana olen käynyt koko kaupugissa ainoastaan kolmisen kertaa - ja se on vain kahden tunnin köröttelyn päässä. Kaupunki ei vain ole onnistunut kertaakaan vakuuttamaan minua millään tavalla; aina on jäänyt jotenkin kylmä ja eloton fiilis. (Vierailuni ovat tosin sattuneet niille koleille alkukevään päiville, jolloin olen lähtenyt optimistisesti vähän liian vähissä vaatteissa liikenteeseen. Tämä on eittämättä edesauttanut hyytävän tunnelman syntymistä...). Mieluummin ajelen viisi tuntia New Yorkiin, jossa on kaikki se syke, joka Bostonista puuttuu. No, on siellä muutama visiitin arvoinen museumi. Päätin käydä katsastamassa Museum of Fine Artsin (MFA) uuden amerikkalaisen taiteen siiven, ja sattumalta kävelin sisään myös juuri auenneeseen Chihuly-näyttelyyn. Päätin uskaltaa laittaa kuvia eetteriin, koska johdantotekstistä löytyi tällainen klausuuli:

(Onko blogi kaupallinen, jos sinne ei laita mainoksia...?)

Ikebana Boat, 2011.

Dale Chihuly työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla Suomessa 1990-luvulla.

Mille Fiori, 2011

Persian Ceiling

Chandeliers

Neodymium Reeds on Logs, 2011

Kiva keväinen väripläjäys. Tosin nyt rupesi jo arveluttamaan nämä copyright-jutut... Voi olla että postaus poistuu sittenkin eetteristä... Kysyn työpaikan asiantuntijoilta huomenna.

Muuten Bostonin visiitti oli lyhyt ja ytimekäs: museossa vierähti odotetusti paljon enemmän aikaa kuin olin alun perin kaavaillut, joten iltapäivän shoppailu/kaupunginkatsastelumaratooni typistyi lyhyeksi pyrähdykseksi Newbury Streetin putiikkikadulla. 

Nyt (pääsiäis-)sunnuntain viettoon!