Löytöjä

Asuste/kenkäkaappiini on viime aikoina alkanut pesiytyä hyvin tietyn sävyisiä asioita.

Tämä kaunokainen löytyi naapurikorttelin kirpputorilta hintaan $5. Vuorin pesun ja pienen puhdistuksen jälkeen ihan ehta peli. 

Säpäkkä yliolanlaukku samasta mestasta, $1.95. Tekonahkaa, mutta sävy on niin viekas, ettei sitä huomaa.

Tämä hieman tummempi hippiveska oli viime kesän ehdoton lemppari. $4 - kiitos jälleen Listen Thrift Store! Yksi perähikiällä asumisen hyvistä puolista onkin ehdottomasti se, että paikalliset kirppikset ovat usein oikeita vintage-muodin aarreaittoja. Enimmäkseen matkaan on lähtenyt nahkalaukkuja ja vöitä. Täällä ei nimittäin harrasteta ollenkaan suomalaiseen tyyliin kirpparipöytien pitämistä, joten ihmiset kippaavat ylijäämänsä ilmaiseksi paikallisille hyväntekeväisyyskirppareille, joissa hinnat ovat yleensä todella kohdallaan. Toinen vaihtoehto on pitää Yard Sale, mutta jotenkin oma kynnykseni mennä tonkimaan toisten hylkiökamaa heidän omille pihoilleen on aika korkea... Näistä kahdesta syystä (halvat kirppikset, fiksun (= itselle tuottoisan) kierrättämisen hankaluus) nurkkiini onkin kertynyt aikamoinen läjä ihan kivoja laukkuja, joita ei vain ole tullut otettua käyttöön.

Tämä hieman punertavan vaaleanruskean (onko tälle sävylle olemassa joku lyhyt ja ytimekäs nimi?) tavaran hampstraaminen alkoi kai tästä Scaramangan nettikaupasta tilatusta salkusta, johon mätsäävät saappaat ovat edelleen hakusessa. Kaikkea muuta onkin sitten tullut hankittua siitäkin edestä... 

Nämä Steve Maddenin kiilakorkoherkut löytyivät alehyllystä Nykin reissulta. 

Ja nämä Aldon rempseät, ja ah, niin pehmeät (hipsteri)nilkkurit asunnonkatsastusreissulta Providencesta. Kerrankin heräteostos, jota en ole tullut katuneeksi jälkeenpäin. (Ne olivat sitä paitsi alennuksessakin ;)

P.S. Postauksen aihe ja kuvamateriaali saattaa perustua kameran asetusten tutkiskelusessioon eräänä sunnuntaipäivänä :)

Big mistake - huge!

Nykin reissu oli taas oikein antoisa - mutta jälleen olen enemmän naatti kuin levännyt viikonlopun jäljiltä. Tämä on kuulemma näkynyt alkuviikosta myös päällepäin; ystävälliset amerikkalaiset kun mielellään informoivat kanssaihmisiään tällaisista asioista... Voi  jiisus, että on kiva lähteä vähäksi aikaa ympäristöön, jossa tällaiset mölyt pidetään kohteliaasti mahassa. Ja se hymy siellä vähän etelämmässä...
 
Sunnuntaina koin pienen Pretty Woman -hetken Sohossa, kun kauan etsimäni nahkasaappaat tulivat viimein vastaan Sohossa. Haussa on jo pitemmän aikaa ollut  konstailematon ja elegantti pari tummanruskeita bootseja. Olin ehkä lauantai-illan hummailujen jäljiltä hieman nuutuneen näköinen ilmestys, kun saapastelin kyseiseen kenkäkauppaan. Palvelua ei kuulunut. Se säästettiin jälkeeni butiikkiin saapuneelle äveriäänoloiselle pariskunnalle, jonka nuorikko veteli jalkaan huikeita piikkareita toisensa perään. Minä olin kuitenkin löytänyt omani. En siis ole koskaan aikaisemmin maksanut 300 dollaria parista lapikkaita, mutta jotain kai napsahti päässäni pahemman kerran, kun lampsin kenkälaatikko kourassa kassalle kahden minuutin pohdinnan jälkeen. Yleensä harkitsen sukkienkin hankitaa kauemmin... No nyt olen sitten näiden italialaisten kaunokaisten ylpeä omistaja.

Kuvat täältä.

 

...ja PA. Tuon remmin saapi tarvittaessa irti - mikä ilahdutti minimalistia minussa. Näillä luulisi pärjäävän pari talvea.


Nyt pitäisi sitten alkaa pakkaamaan bagaasheja kauan odotettua Suomen-reissua varten. Tällä hetkellä työhommien selvittäminen ennen loman alkua vaikuttaa tosin aika epätoivoiselta tehtävältä...


TJ 2!

hurrurrr...

Sita vaan, etta kohta nousee kytkin ja kumijalan nokka kaantyy taas vaihteeksi kohti etelaa (kytkin vertauskuvallinen; uusi matkavaunu on automaatti). 

Eskapistin pyhiinvaellus Isoon Omenaan alkakoon! Huraa!

Thanksgiving, vol. 3

Joulukuu tuli kyllä ihan puuntakaa tänä vuonna. Mihin tämä aika valuu? Joskus on toisaalta ihan kiva huomata, että pitkä pätkä tylsää arkea onkin hujahtanut ohi ihan huomaamatta. Ja kahden viikon päästä istun jo Suomen kamaralla ruispala suussa :)

Vietin jo kolmannen ameriikanthanksgivingini Hampshesterissa(!). Tällä kertaa ihan kalkkunan ja  natiivien kera. Neljän päivän vapaan innoittamana päätin heittää  myös ex tempore -reissun Montrealiin, kun satuin saamaan matkaseuraa tutuntutusta. New York kun on kuulemma  joka vuonna tähän aikaan täpösentäynnä Black Fridayna tunnetun ostosvillityspäivän vuoksi. Rakastan toki shoppailua siinä missä kuka tahansa, mutta tungokseen ja puolen tunnin pukukoppijonoihin minua ei saa kirveelläkään. Ja tänä vuonna olenkin tosi mallikkaasti hoitanut kaikki jouluostokset jo hyvissä ajoin. Siispä ajelin pohjoiseen naapuriin, missä moista konseptia ei kuulemma tunneta. Käytiin museossa ja syötiin hyvin. Mutta tälläkin kertaa kamera pysyi  enimmäkseen visusti kotelossaan... Pimeä loppusyksy ei vaan taida inspiroida hirveästi kuvailemaan. Museossa oli esimerkiksi tällainen kiva muoti-installaatio:

(En uskalla tarkempia otoksia julkaista, kun en ole varma oliko kuvaaminen sallittua tässä salissa.)

Muuten mieleen jäi eniten laaja Otto Dix-näyttely ja muutama riemastuttava nykytaidepläjäys. Oi ja ystävälliset kauniisti ranskaa haastavat kanadalaiset. Tylyjen newyorkilaisten jälkeen oli hirmu kiva nähdä kaikkialla ystävällistä palvelua ja avuliaita ihmisiä.

 Löysin museokaupasta tällaisen jännän linssin:

  Lauantai-ilta sujuikin sitten rattoisasti... :)

  

Tässä vielä ennakkoluulotonta värienkäyttöä kesältä Vermontin tyyliin:

Only in America...

Ei vieläkään lunta.

The detour to your new life

Takeaway-kahvin ja tyhjänpäiväisen smalltalkin välissä joskus havahdun ihmettelemään miten ihmeessä olenkaan onnistunut päätymään tähän pisteeseen. En mielestäni missään välissä tehnyt tietoista päätöstä muuttaa toimistohommiin keskelle Ameriikan maaseutua. Mutta täällä olen. Jo kolmatta vuotta. 

Olen alkanut kuuntelemaan tällaista pimputtelumusiikkiakin?

[Broken Bells - High Road]

***

Onko tämä nyt se kolmenkympinkriisi?

All pumped up and nowhere to go

Perjantai! Hitto että tanssijalkaa vipattais, mutta minkäs teet; täällä olen ja pysyn. Hetken harkitsin jo hurauttamista viikonlopuksi Cityyn, mutta sitten tulin järkiini: näin lyhyellä varoitusajalla tilaa on vain kaikista kuppaisimmissa hostelleissa... ja vaikka itsekseen ulkoilu onkin toisinaan ihan hauskaa, voi se olla myös vähän tylsää... Mutta ehkä ens viikonloppuna... 

Tämä päässä loopilla juuri nyt. <3

Makeover

Rupesin vähän rymstreeraamaan täällä, kun alkoi tuo vanha blogimalli tympimään. Katsotaas minkälaiseen kuosiin tämä lopulta asettuu...

Urbs

Made it here in one piece. Still sort of jetlagged, and a bit overwhelmed. But boy-oh-boy does it feel good to be here... There will be a lot of this in store for me for the next three months:

Bust of a man. 110-120 CE, Ostia.
Museo Nazionale Romano (Terme di Diocleziano).

And a lot of other cool stuff, too. Should get a lot of work done. So, if I start posting here every other day, I'm most likely slagging off, and should be told off immediately. (Please do. I mean it.)

Isn't this is just the cutest little thing? It lives on a small alley on the way to the supermarket.

The rest of this stuff is just me testing out all the nifty things I can do with my new cam. (We had margaritas on Friday at Margaritas.)

It has a little friend! This is also from back home (obviously).

And finally I can achieve this nice front-in-focus-backround-nicely-blurred effect. Whoppee!

A colleague gave me an Amaryllis bulb for Christmas. It grew up quickly and looked gorgeous for a few days. Such is life.

Kuurankukkasia. Wonder what that'd be English. Anyone?

Kameran kätköistä

Sainpas viimein lykättyä kameran piuhan koneeseen. Kuvausintoa on tosin viimeaikoina lamauttanut tympiintyminen miehen digipokkarin rajallisiin mahdollisuuksiin ja sen aiheuttama ihan kauhea järkkärikuume.

Joka tapauksessa, tältä Central Park näytti viime viikonloppuna:

Ihan keväinen fiilis oli siellä. Luin muuten Ricky Gervaisin blogista, että se oli ollut just sunnuntaina siellä lenkillä... Ei näkynyt.

Olen käynyt pari kertaa töitten jälkeen paikallisen korutyöpajan pikakursseilla näpertelemässä korviksia:

Ei musta silti kyllä korutaiteilijaa taida tulla - hommaan kun tarvitaan rautaiset hermot ja jonkunlainen attention span.

Top of the world

Jälleen yhtä Nykin reissua viisaampana paluu arkeen tuntuu tunkkaiselta. Ehkä syynä on tällä kertaa tosin pikemminkin vanhenemisen mukanaantuoma turnausväsymys kuin varsinaisen arjen ankeus. Töissä on edelleen tosi kiva käydä, kun vain pysyisi silmät auki... Perjantaina käytiin nimittäin ensimmäinen kehityskeskustelu pomoni kanssa. Paikalliseen tapaan tämä on tilaisuus pitää henkilökohtainen pep talk, jossa sanotaan kiitos joka lauseen alussa ja keskellä ja lopuksikin vielä vakuutellaan miten mahtavaa, että näin upea yksilö on saatu talliin. Kauheen kiva kun arvostetaan, enkä aio ollenkaan ajatella tätä paikalliseen tapaan -ulottuvuutta tässä asiassa. Olen paras työntekijä ever.

New Yorkin reissun paras juttu oli tällä kertaa ehkä 3D:nä nähty Avatar... Kun en ollut moista teknologiaa aikaisemmin päässyt killistelemään, niin olihan se aika päräyttävä kokemus, tämä kolmiulotteinen elokuvankatsanta. Visuaalisen ilotulituksen ansiosta edes juonen mielikuvituksettomuus ei haitannut juurikaan. Valkoihoinen-mies-pelastaa-jalot-villi-ihmiset on toki aika ankea mesitsi (vrt. Tanssii susien kanssa, Pocahontas...). Joka tapauksessa suosittelen viihde-elämyksenä lämpimästi. Ja olihan siinä myös luonnonsuojeluvalistusta, ehkä jopa keskeisimpänä teemana. Mutta elkää katsoko sitä traileria, se on ihan pömpselistä.

Käytiin myös MoMAssa, jossa oli menossa mm. Tim Burton -näyttely, joka oli harmittavasti loppuunmyyty. Kaverilta on muuten tulossa tulkinta aiheesta Liisa Ihmemaassa - 3D:nä. Traileri näytti ainakin hurjan hyvälle. Onneksi ehdittiin vilaista yläkerran Bauhaus-installaatio, ja tietty ihastella kokoelman kuuluisuuksia. On se ihan eri meininki noissa maailmanluokan instituutioissa...

Oi, ja sokerina tämän viikonlopun pohjalla vielä, että rakkaat ystävät ostivat juuri lentoliput ja tulevat meitä moikkaamaan syksyllä. I like <3

Onnen myyrä

Tänään selvisi, että pääsen liukenemaan täältä kevääksi Roomaan! Aivan fiiliksissä... Tämä Hampshesteri alkoikin jo vähän tylsiä...

Mutta mikäs blogille sitten laitetaan nimeksi???

Viisu.

Il tempio dei Dioscuri nel Foro Romano 2007.

And the award goes to...

... the creators of this monstrosity:

...and, yes: it does blink.

Pyydän kiinnittämään huomion myös naamalleen tuupertuneeseen, itsevalaisevaan(!) joulupukkipatsaaseen.:D

Ehkä sitä hävettää...?

'Tis the time of the year

Tänne kirjoittelen taas ikävissäni. Vielä 10 vrk ja istun kotopuolessa ruisleipä kätösessä - ja ehkä skumppalasi toisessa. Voi että onkin ikävä kaikkia läheisiä!

Sana viikonvaihteeksi:



Brilliant.

Sana viikonvaihteeksi

Tänään saan työskennellä kotona. Miehen 30 tunnin päivystysvuorot ovat omalta kannaltani siunaus, sillä herran raataessa verstaalla minä saan toteuttaa rauhassa yökyöpelin taipumuksiani: kun mies ei tule kotiin ennen huomista, saan kukkua hommieni kanssa rauhassa tasan juuri siihen vuorokaudenaikaan, kun haluan. Eikä tartte herätä ennen kuutta :D Parasta on venytellä ja joogailla puuron poristessa pitkän kaavan mukaan, lueskella netistä uutisia ja soitella kotipuoleen... Niinpä nautin rauhassa tästä perjantaiaamusta ja asetun tietokoneen ääreen vasta illaksi ja yöksi.

Huomenna lähdetään miehen kollegan (+gf) kanssa Bostoniin sisustusmatkalle - kaverin koko kämppä tarvitsee mööpelit. Meiltäkin puuttuu kaikkea pientä ja vähän suurempaakin - niinpä hommasin itseni kyytiin. Vuokrattiin aivan hervottoman kokoinen muuttoauto (ei kuulemma tarvitse kuorma-autokorttia...) Tarkoituksena olisi käydä esim. kirpputoriturneella ja IKEAssa (taas - mutta kun me tarvitaan parivuoteen peitto, joka sopii euroopanmallin pussilakanoihin!). Meillä on nimittäin edelleen aika tyhjää:

Nonni. Eiköhän siinä ollut hömppää tälle päivälle. Apropoo, pitänee kekkasta pikaseen jostain jotain romankea huomisen Valentine's Dayn varalle... Vaikka se on kuulemma täälläpäin enemmänkin niin, että miehet yrittää paineessa ostaa jotain ihanaa naisilleen... tai ei kunnian kukko laula. Omasta mielestäni kotimainen ystävänpäivä on paljon kivempi asia.

Tässä vielä sananen viikonvaihteeksi.