Sunday 7 December 2008

Marketin hyllyjen välistä

Vyötärönympärystäni alueen epäilyttävien muutosten huolestuttamana eksyin eilen tutkailemaan markettimme terveysintoilu/luomuhyllyjä - ja kas! Mitäs siellä köllöttelee, jos ei Pandan laukuja! Käärö ja formaatti on vähän eri, mutta kyllä se ihan suomalaisen firman tavaraa on. Heti ostoskärryyn pari pötköä tätä "luonnonmukaista" herkkua! Uteliaisuuspäissäni tarkastin myös perusnamihyllyt ja kappas vaan, etteikö paikallisella Pirkka-brändillä ole oma versionsa samasta tavarasta:

Heh. Että oikein "suomalaista makiaa lakritsaa". Eikös salmiakki ole amerikaksi salty licorice; siksi kenties tarkenne...? En oikein muuta syytä keksi, koska makutestissä oli itseasiassa ehkä jopa vähän kotimaista suolaisempaa. Suolainen oli myös hinta (norm. $3,29, oli tosin alessa.) Mutta ei paha. Ei paha ollenkaan. Sanoisin 9+. Laitamma karkkilaatikkoon odottamaan koti-ikävää.

Olenkohan ainoa ihminen, jonka mielestä ruokakaupassa käynti on aina yhtä jänskää? :D

Friday 5 December 2008

Hätävarjelun liioittelua ja muita ylilyöntejä

Autoreissu Bostoniin otti vähän suunniteltua pitempään, kun tuli vähäsen lunta taivaalta. Ei se lumi, mutta ne kanssa-autoilijat... Motaria höylättiin kuin sanonko mitä ja tienpinta oli ihan tiptop kunnossa. Ei siis mitään syytä körötellä 20 mailia (kolmeakymppiä) tunnissa - or so you'd think. Voi pyhä sylvi.

Hauskinta oli kotimatkalla, kun aura-autot nuoleskeli kiihkeinä tienpintaa kolat kipunaa lyöden, vaikka kaikki lumi oli jo sulanut pois sateen muututtua vedeksi :D Ehkä ne oli tuntipalkalla.

Kaikilla täällä on kyllä talvikumit alla, koska lunta tulee joka talvi satavarmasti. Kyseessä ei ollut siis mikään poikkeustila. Ei sillä, etteikö olisi kiva, että jossain ihmiset ovat poikkeuksetta varovaisia mieluummin kuin typeriä hurjapäitä. Liikennekulttuuriero esimerkiksi Saksaan on huomattava. Suomeen verrattuna silmään pistää se, että jalankulkija (kaikessa harvinaisuudessaan) on kunkku ja sellaisen kohdatessaan paikallinen autoilija ilmeisesti hämmentyy ja pysäyttää ajoneuvonsa ja jää uteliaana odottamaan kummajaisen seuraavaa siirtoa. Tällöin on lähes pakko suorittaa tienylitys, vaikkei nyt juuri sinnepäin olisi ollutkaan menossa. Ja näin siis myös liikennevaloissa! Siis silloin kun minulle palaa jalankulkijanana punainen ja autoilijalle vihreä niin sieltä tulee käsimerkkiä ylittää tie. Ärsyttävää. Eikö voitaisi vaan toimia normaalisti sääntöjen mukaan? En vain jaksa aina hymyillä jokaiselle pick up truckin kuskille ja morjestaa jokaista lenkkeilijää. Kun jo supermarketin kassakin haluaa tietää miten mulla menee juuri tänään. Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi sanoa excuse me joka kerta, kun ihan normaalisti ohitan ihmisen kaupan käytävällä, jossa on ihan normaalia liikkua eteenpäin (lord knows tilaa on vaikka muille jakaa). Super.

No ihan kiva, että ollaan kivoja. Tosin oma ajotyyli taitaa herättää pahennusta, kun taidan ehkä vähän käyttää hyväksi paikallisten huomaavaisuutta sujauttamalla Tauruksellamme aina ekana jokaiseen väliin... ja ehdin ihan hyvin hurauttaa ohi ennen kuin se äiti lastenvaunuineen ehtii edes astua suojateille...

Yleisestikin kaikki maalaisjärjen käyttö on täällä aika minimissä. Vaikka siihen kyllä vedotaan esimerkiksi tienvarsilla: Buckle up - it's common sense! Naapurivaltioissa samaisen turvavöiden käytön etuja lobbaavan kyltin loppukaneetti kuuluu: it's the law. Ei meillä. Osavaltion motto on nimittäin: Live free or die! :D Ei oo siis pakko jos ei haluu - ei edes maksaa veroja. Ei palkasta eikä arvonlisästä. Mikä on toisaalta ihan kiva juttu kaupan kassalla.

Ja kyllähän jokaisella osavaltiolla motto olla pitää. Kaikkien osavaltioiden viritelmät eivät ole mielestäni ihan yhtä onnistuneita... Maryland sivaltaa italiaksi(!): Fatti maschii, parole femine (miehekkäitä tekoja, naisellisia sanoja) What?!!! (Sukupuolihistorioitsija minussa hymyää vienosti.) :D :D :D Ja Georgian sivistynyt Wisdom, justice and moderation nyt vaan vaikuttaa vertailussa vähän nössöltä. Entä mitä sanotte tästä: Indiana - the crossroads of America. Aika laimea. Live free or die, bitch!

Sunday 30 November 2008

:D

Käytiin muuten lauantaina "ulkona syömässä" tuttavapariskunnan kanssa. No enivei, nämä mukavat ihmiset asuvat meidän lähellä ja muuttivat tänne juuri Memphisissä, missä meno on kuulemma huomattavasti villimpää kuin täällä Konnussa. Ovat päivitelleet, miten ihmiset jättävät ulko-ovensa auki jne. Viime viikolla joku naapureista oli kuitenkin tullut huolissaan kertomaan, että heidän kadultaan oli varastettu auto. Niinpä naapuri tuli varoittamaan, että jos teillä on tapana jättää avaimet virtalukkoon, niin kannattaa jatkossa ottaa ne mukaan... :D Ja kaiken lisäksi se löytyi jostain läheiseltä bussipysäkiltä lapun kera, jossa pahoiteltiin, ettei oltu palautettu kotiin. Dude, that car was not stolen, it was taken... :D

Näin täällä.

Thursday 27 November 2008

Kiitospäivä kotosalla

Thanksgiving ja kaikki kaupat kiinni - huomasin aamulla baagelssikaupan ovea kopaistessani. Mies töissä. Minä kotona. Onneksi kaapissa oli kuitenkin tarpeeksi apetta ettei tarvinnut nälkään nääntyä. Aamupuuron kiehuessa tutkin taas kameran asetuksia:


Halloweenista selvinnyt kurpitsa kalpean kaverinsa kanssa on saanut uuden kodin keittiöstä.


Tässä maustearsenaalia siistissä rivissä...

Ja esteettiseen säätämiseen on todella aikaa, sillä uusi aamupalasuosikkini, "Teräsleikattu(!) Irlantilainen Kaurapuuro" kestää piinalliset puoli tuntia kiehua:


Arrrrrr...

Tulee nimittäin jämäkät vellit. Siellä on niitä kokonaisia jyviä pilkottuna - ei mitään neiti-hiutaleita... Eikä mitään sokeria sekaan. Korkeintaan vähän suolaa. Tai jos oikein hulluttelee niin banaani ja tujaus kanelia. Kärsivällisen kaverin aamiainen. Varsinkin, kun tuossa retropurnukassa on sellainen maalipurkkikansi, jonka avaamisen tarvitaan joka kerta ruuvimeisseliä :D

Loppupäivä sitten nenä kirjassa. Välillä lenkille ja pyykille. Torstaisen kiitospäivän merkityksen voisi siis tällä kertaa määritellä sanoin Thank God Its Friday (tajusin vasta ehkä viikko sitten mistä TGI Fridaysin "TGI" tulee - ja aion nyt tietty viljellä sitä joka väliin :)) Sunnuntaina saadaankin sitten jo vieras pitkästä aikaa :) Pääsen taas auton kyytiin, kun haetaan saksalaisvieras Bostonista. Hiphei!

Wednesday 26 November 2008

Arkista tuherrusta

No, selvisin maailmantuskastani (as you do) ja palasin tyytyväisenä puleeraamaan pikku kotiamme. Domestic bliss...

Siitä hyllystä tuli lopulta maalattuna ihan puol'luomainen:


Valitettavasti mulla ei ole postata "before"-kuvaa, mutta trust me, se oli ihan kamala, keltaisella ja ruskealla maalilla tuherrettu kuvatus, jonka mies oli saanut ilmaiseksi jostain. Päätin säästää sen, koska oli umpipuuta ja kätevän kokoinen tuohon käytävään.

Ruokapöytämme on tällä hetkellä kaapattu olohuoneeseen gradutoimistoni käyttöön, joten nykyään syömme matalalta sohvapöydältä aasialaiseen tyyliin sohvatyynyillä kököttäen. Olosuhteista inspiroituneena laitoin vihreää currya katkaravuilla - oli aivan hurjan hyvää:

Laitoin siihen:

purkin kookosmaitoa
köntin valmista green curry -tahnaa
yhden porkkanan juustohöylällä höylättyinä siipaleina
lusikallisen kalakastiketta
lusikallisen sokeria
lorauksen sitruunamehua
sokeriherneen palkoja
isoja katkarapuja,
(joista nypin ne pyrstöt pois ennen lisäämistä soosiin)

Kaveriksi riisiä.
Lämmitti pimeänä ja koleana syysiltana kivasti.

Tätä kuvatessani huomasin, että on tosi vaikeaa kuvata ruokaa, niin että se näyttää houkuttelevalta... Miten esim. pastanjauhajat sen tekevät??? Respect. Niillä on taatusti joku studio siellä... Omat otokset näyttävät joko kylmiltä ja luotaantyöntäviltä tai suttuisilta, kuten tässä tapauksessa.

Holiday Season on täällä. Joulukrääsä ilmaantui kauppoihin heti Halloweenin jälkeen. Huomenna on jo Thanksgiving, mikä kuulemma tarkoittaa sitä, että tänään on vuoden kovin baari-ilta, kun ihmiset joutuvat näkemään sukulaisiaan ja siksi koko maa vetää pään täyteen. Ei sillä, että pään täyteen vetäminen tarkoittaisi täällä samaa kuin koto-Suomessa. Ehei. Baarit kun menevät kiinni puolilta öin. Eikä meidän lähipubista saa edes giniä toniciinsa...

Naapurin katolinen kirkko on alkanut soittamaan joululauluja kirkonkelloillaan :) Eilen tuli "Joy to the World". Ostin vuokraemännän puodista neilikantuoksuisia joulukynttilöitä, joita polttelen pimeinä iltoina. Ei vieläkään lunta.

It was the best of times, it was the worst of times

Viime päivät olen mönkinyt kummallisen kaksijakoisissa tunnelmissa. Olen piehtaroinut siinä havainnossa, miten hyvin asiat itsellä ovatkaan - suurena kontrastina sille, miten huonosti ne ovat niin monella tässä ympärillä.

Tapasin nimittäin "Jerryn". Jerry on toisen maailmansodan veteraani - siis vanha mies. Kertoi aloittaneensa ensimmäisessä työpaikassaan vuonna 1937 - siitä voipi alkaa laskeskelemaan. Nykyään Jerry sekoittaa maaleja Wal-Martissa typerä nimilappu rinnassaan. Minkälaisessa maassa yli 80-vuotiaiden on pakko käydä töissä elääkseen?!? Eikä Jerry ole ainoa. Häiritsevän moni minimipalkkalainen kaupan kassa ja hyllyntäyttäjä on täällä well past retirement age. Välillä tekisi mieli sanoa, että antakaahan kun minä, käykää te vaan tuohon istumaan vähäksi aikaa...

Jerry oli todella avulias ja ystävällinen - ja osasi auttaa minua paljon paremmin kuin se lukioikäinen poika, joka viime viikolla myi minulle ihan vääränlaisen maalin. Jerryllä oli myös monta juttua kerrottavanaan, ja minä kuuntelin. Ainakin puoli tuntia. Jerryllä on nimittäin aika huono näkö ja hän sekoitti maalini ensin aivan liian vaaleaksi. Pyysin häpeissäni vähän lisää mustaa sekaan - pariinkin otteeseen, kunnes päätin, että käytävän hyllystä nyt vaan tulee vähän vaaleampi kuin olin ajatellut. Small talk oli vähän vaivalloista. En oikein ulkomaalaisena voinut kompata miehen isänmaallista paatostakaan. Jerry oli nimittäin käynyt kaikissa USA:n osavaltioissa paitsi Havajilla. Asunut Californissa ja Coloradossa. "Ei mitään syytä lähteä ulkomaille, kun täällä on niin paljon nähtävää." Ensimmäistä kertaa tämä lause ei mielestäni kuullostanut yhtään typerältä tai ignorantilta. "Kyllähän sitä 40-luvulla tuli nähtyä ihan tarpeeksi ulkomaanmeininkiä..." En epäile. Olin jotenkin surullinen, mutta siitäkin häpeissäni, koska tiedän oikein hyvin, ettei tämä mies kaipaa on tällaisen 20-something eurooppalaispimun alentuvaa sääliä.

Viime aikoina olen myös kiinnittänyt paljon huomiota siihen miten paljon täällä asuu trailer park-väkeä (jätän tällä kertaa "trash"-sanan käytön väliin, säästetään se sarkastisempiin yhteyksiin) - siis erinäisissä matkailuvaunuissa pysyvästi asuvaa väkeä. Auton ikkunasta näkee paljon, kun osaa katsoa. Mies on kertonut töissään näkevänsä usein tätä köyhälistöä. Täällä on kuulemma myös huumeiden käyttäjiä. Mutta ne kaikki elää jossain tuolla syrjemmällä, kaukana yliopiston campuksen idyllistä.

Minkälaista luksusta onkaan muka-valittaa netissä kaltaisilleen kermaperseille (sori vaan) jostain vessanpöntön vedenpinnan tasosta ja kuohuviinin hinnasta...


Wednesday 19 November 2008

Lunta nähty

Eilen täällä tuprutti ensi kertaa oikein kunnolla lunta. :) Iltapäivällä oli kuitenkin niin aurinkoista, että se kaikki suli saman tien pois :( Kuulemma viime talvena oli ollut tosi paljon lunta. Toivottavasti sama tendenssi jatkuu, ja saadaan oikein kunnon valkea joulu!

Aamulla testailtiin siskon kanssa Messengerin puhelinta ja se toimii tosi hyvin. Minkä takia muuten kukaan ei ole enää linjoilla nykyään? Onko naamakirja vienyt mesen paikan? Ei sillä, että itsekään olisin ollut siellä... Mutta nyt aion olla! Nimim. puhelinlaskua kauhulla odotellessa... Ihanaa oli kuulla siskokullan ääntä. Enää kolme viikkoa(!) - ja meillä on treffit JFK:llä.

Tänään ajattelin yrittää työskentelyä kotosalla, kun mieskin päivystää aina huomiseen puolille päivin asti... Laitan näitä kirjaston kuvia työpäydän taustakuvaksi ja kuvittelen olevani oikeasti siellä:


Tower Room.



Nämä nojatuolit ovat aivan liian mukavia tehokkaaseen työskentelyyn.

Ja sitten ehdoton suosikki:


Sanborn Library - jossa tarjoillaan teetä posliinikupeista joka päivä neljästä viiteen :)
Etenkin nuo toisen kerroksen gallerioiden pikkusopet ovat aivan mahtavia.



Ja tältä siellä näyttää. Kaappikello lyö tahdistimet kurkkuun tasatunnein :D
Nyt hommiin!

Monday 17 November 2008

Lukeminen kannattaa aina

Ja sitä olen täällä harrastanutkin viime päivät oikein antaumuksella - niin että jo vuosia tiedossa ollut silmälasien tarve on tullut piinallisen selväksi. Terveiset tulevat siis kirjastolta, jonne olen rakennellut pesää viime päivät. Löysin täältä ihan uskomattomia lukusoppia - niinkuin nyt 1700-luvun puolella perustetusta pytingistä voi odottaakin löytävänsä. Ja tilat ovat auki aamuyöhön, mikä sopii tällaiselle yökyöpelille oikein hyvin. Tosin nämä hämärät, lämpöiset salit tuudittavat varomattoman helposti syvään uneen. Joka päivä jostain kuuluu epäonnisten uhrien kovaäänistä kuorsausta :)

Kuvitelkaa sellaiset paksut samettivarhot ja upottavat nahkanojatuolit ja jalalliset lukulamput lampetteineen. Kuvitelkaa Jörn Donner (kuten eräs ystävä rakas asian osuvasti tiivisti). Epäilyttävän monta Jörkkaa olenkin bongannut täällä nurkissa hiimailemassa ja fiilistelemässä. En usko, että ne kaikki on mitään professorismiehiä. Luulen, että niillä on pesä täällä jossain.


Pitänee ottaa kuvia, kunhan vaan kehtaisin... Nämä paikalliset opiskelijat kun opiskelevat koko ajan, aina. Ihme porukkaa ;). Ja ne vaikuttavat olevan ihmeen kuumaverisiä: ulkona leijailee ensimmäiset lumihiutaleet ja porukka vetelee edelleen campuksella varvassandaaleissa. Tai sitten niillä on Uggsibootsit silloin kun on erityisen lämmintä.

Kummastus nro 15: Kirjastossa kannustetaan oikein tiedottein puhumaan ja syömään ja juomaan niin paljon kuin sielu sietää. Ja tottahan amerikkalaiset puhuvat. Ja syövät (enimmäkseen rapisevia sipsejä). Ja juovat (Starbucksin kahvia). Onneksi jotkut alueet on kuitenkin rauhoitettu. Siispä vetäydyn tyytyväisenä "Tornihuoneen" yksityisyyteen... Thank god for langaton netti.

Tänään otin myös ensi kertaa oman koneenkin mukaan, jotta ei tarvitse jonottaa yleisille päätteille, joita on tosin ihan kivasti, mutta ei tietenkään täällä Tylypahkan puolella. Valitettavasti olen näiden fiilistelypaikkojen lisäksi paikallistanut täältä myös valtavan pinon kiinnostavaa kirjallisuutta, josta en ollut tiennytkään... Taidan kipaista kahvilasta toisen medium (= huge) kupin hasselpähkinätsufeeta ja potkaista tämän päivän puhteet käyntiin.

Bis nächste mal! (Jep. Saksankielen opintoni edistyvät vallan huimaavaa vauhtia :D - not! Syynä opettajan jatkuvat poissaolot. Onkohan sillä joku toinenkin duuni...?)

Thursday 6 November 2008

Linja-autossa on tunnelmaa

Tänään olen lievästi hämmentynyt.

Kummastus Nro 13. Kaupan hyllyllä hyllyy Vaasan&Vaasan hapankorppuja :D

Nro. 14. Meidän kulmilla pyörii ILMAINEN bussiliikenne maanantaista perjantaihin. Tähän asti en ollut uskoa sitä, mutta testattu on. There's no catch: ei maksa mittään ja palvelu vie minut lähes kotirapulta Kirjastolle. Brilliant. Ja joka ikinen matkustaja muistaa kiltisti kiittää kuskia. Ja kuskit poikkeuksetta rakastavat juoruta taukoamatta matkustajien kanssa... :) Nyt ei ole enää yhtään estettä tehokkaalle touhuamiselle ja töissä käynnille. Paitsi saamattomuuden upottava suo.

Wednesday 5 November 2008

Liikutuksen kyyneliä

Voi että. Aika upeat fiilikset täällä Ameriikan mantereella. Eilen oli kaupungilla nimittäin niin hieno tunnelma että se tarttui ihan väkisellä. Ben&Jerry's jakoi äänestäjille ilmaista jäätelöä. Täällä yliopiston läheisillä kulmilla lähes kaikki tienristeyksissä kylttejään heiluttaneet aktiivit olivat Obaman leirissä. Näin vain yhden pienen republikaani-seurueen leiriytyneenä äänestyspaikan kulmille...

Ja niinhän siinä kävi, että amerikanmaan demokraattiset vaalit voitti se fiksumpi ehdokas. Kaikkea sitä... :D Ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Tuijotettiin lopulta tuloksia tiiviisti kotona, kun löydettiin lopulta netistä BBC:n World Servicen suora lähetys. Alkuillasta tuli nimittäin todistettua, että paikalliset uutistoimistot tosiaan suoltavat aikamoista höttöä... Obaman puhe sai oikein herkistymään ;) Ehkä väsymyksellä oli osuutta asiaan... Lähikuvat itkevästä Jesse Jacksonista ja kauniit sanat vaimosta nyt olivat vaan aika killeriyhdistelmä meikäläisen kyynelkanaville. Viimeinen tippa oli tietysti se, kun ne lapsukaiset saavat nyt sen koiranpennun sinne Valkoiseen taloon... :D


Ja onhan se vielä aika vetävän näköinen kaverikin...? ;)

Nyt sitten toivotaan, että se iänikuinen sotiminen loppuu ja meidän maahanmuuttajien elämästä tulee edes hieman helpompaa... :D

Tuesday 4 November 2008

My Friends...

On pitänyt koko ajan kommentoida jotenkin näitä vaaleja... Ollaan seurattu tilannetta enimmäkseen netin kautta (lue: John Stewardin Daily Shown :D). Viihdeteollisuuden ja eurooppalaisen lehdistön tarjoama Obama-myönteinen näkökulma ei kuitenkaan ole välttämättä se kaikkein totuudenmukaisin - vaikka toivoa sopii. Katsottiin tosin Yle Areenan kautta yksi ehdokkaiden "town hall" väittely, jossa Obama pesi seniililtä vaikuttaneen McCainin 100-0. McCain vaikutti vaivautuneelta ja epävarmalta siinä missä Obama vakuutti vapautuneella ja älykkäällä esiintymisellään. McCain tuntuu hokevan vain älyvapaita onelinereita tyyliin "The Mac is Back!" ja aloittamalla jokaisen lauseen sanoilla "My Friends". (Olenko muuten ainoa, jonka mielestä herran habitus ja elekieli jäykkine käsivarsineen muistuttaa erehdyttävästi Mike Myersin Dr. Evilia????)

Ehkei pidä kuitenkaan arvioida kaikkea kovin sinisilmäisesti; helppotajuiset iskulauseet kun vetoavat varmasti siihen suureen kansanosaan, jotka eivät ihan jaksa seurata Obaman argumentointia. Ehkä kaikki on vain suurta taktiikkaa. En jotenkin jaksa uskoa, että niin pitkälle päässyt mies olisi oikeasti niin yksinkertainen... Mutta sitten meillä on tämä Palin... Who knows!? On tämä aika uskomaton maa.

New Hampshire on muuten perinteisesti kohtuullisen vahvaa republikaanialuetta, mutta jos laskee puhtaasti ihmisten pihoilla nököttävien kylttien perusteella, niin Obama sattaa hyvinkin viedä potin. Tosin voi hyvin olla, että republikaaneja äänestävät tuskin toitottavat aikeitaan yhtä kovaäänisesti - varsinkaan Bushin vuosien valossa. Osavaltio on kuuluisa myös siitä, että täällä annetaan ihkaensimmäiset äänet eräässä pikkukylässä heti puoliltaöin. Siellä Obama voitti... Pitäisi vielä löytää jostain kivat vaalivalvojaiset...

Saas nähdä kuin käy! Täältä tähän.

Monday 3 November 2008

Karkkia ja kepposia

Ostin paniikissa karkkia siltä varalta että niitä lapsukaisia olisi ilmaantunut perjantaina meidän ovelle. No ei niitä tullut. Ja nyt meillä on iso pussi hirveän pahanmakuisia karkkeja... Halloween oli siis perjantaina ja kävimme paikallisessa vähän katselemassa meininkiä. Hankin viime hetkellä asunkin:


Aika hieno, vai? Tosin kukaan ei oikein hoksannut mikä olin...



Böö!

Lauantaina ajeltiin Bostoniin ja otettiin osaa kotibileisiin, joissa pelasin mm. ensimmäisen pelini "beer pongia" (pingispalloilla pelattava juomapeli - EI "beer bong", johon ilmeisesti liittyy olutkegi ja suppilo suussa :D). Hävisin surkeasti ja jouduin juomaan vähän lämmintä Heinekeniä. Hyh. Mutta hipat oli ihan kivat. Bostonista en osaa sanoa, kun ei oikein ehditty sitä tutkailemaan. Joku toinen kerta sitten. Ja shoppailu jäi taas. Rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään...

Friday 31 October 2008

Aikaansaamattomuutta

Tänään en saavuttanut mitään. Vaikka piti hoidella vaikka mitä. Eniten harmittaa, että Halloween-kostyymi lauantain juhliin on edelleen hankkimatta. Kierrettyäni kaikki ostarin partyparty-kaupat ja voin todeta, että kaikki naisille suunnatut asukokonaisuudet ovat kamalia ja joko paljastavat navan tai ihan liikaa reittä ja vähintäänkin sisältävät pikkutuhmia viittauksia... Ideoita? Kuulemma Uma Thurman Pulp Fictionissa ei ole tarpeeksi tunnistettava hahmo. Pöh.


Kenties ovat ihan oikeassa: valkeassa kauluspaidassa ja mustassa peruukissa ei taida olla hirveästi hohtoa...



Graduhommien asemesta testailin tänään miehen kameraa:


Näkymä olohuoneen ikkunasta uuden verhon läpi.



Orkideoista on aika hankala ottaa huonoa kuvaa.
Mies osti omaksi ilokseen. Ihme mies.



Tässä näkyy mainittu verho kokonaan ja vähäsen sohvankulmaa.
Ollaan siis olohuoneessa.




Ja tuo kasvi kuolee käsiin, kuten kuvasta näkyy.
Tietääkö joku kuinka paljon/usein tuommoista pitäisi kastella?
Ehkä se ei vaan tykkää lämpötilan jatkuvasta vaihtelusta...
Vielä yksi orkideaotos viikonlopun kunniaksi:


Huomenna Bostoniin.
Hauskaa viikonloppua!!!

Thursday 30 October 2008

Kummastuslista goes no 1 - and 2

Sori, mutta pakko mainita tästäkin:

Kummastuslista nro 12. Vessanpöntöt. Niiden suunnittelussa on ilmeisesti asetettu viihdearvo ensisijaiseksi tavoitteeksi. En ole keksinyt mitään muuta syytä miksi veden täytyy nousta lähes peffan tasolle asti, niin että tuotokset saavat sitten vetäisyn jälkeen seilata näyttävästi kohti kohtaloaan valtaisan pyörteen silmässä. Näin ylitulvimisen vaarakin on aina jännittävän lähellä. Puhumattakaan loiskimisen tuottamista lisäefekteistä... Jenkit puhuvatkin mielummin "WC-maljoista" (toilet bowl), joka kuvaa ilmiötä oikein osuvasti; siellä killutaan pitkään ja hartaasti, siinä missä suomalaisten "pöntöissä" ei kauaa pöhise. Tiedän kyllä, ettei sinne ole mikään pakko katsoa. Mutta on se vaan aika hypnotisoivaa... :D

Lapsella on liian vähän virikkeitä...?

A propos, aloitin juuri Samuel Shemin The House of Godin, jonka avulla saan toivon mukaan myös jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisen mankelin läpi miestäni parhaillaan veivataan. Vaikuttaa aika hauskalta.

Vetäkää rasti seinään

Selkärankani pehmenee täällä nopeammin kuin arvasinkaan: on nimittäin pakko tunnustaa, että käytiin kotimatkalla New Yorkista syömässä... mäkkärissä. Olin aika nälkäinen ja väsynyt.

Niin, ja eilen ostin autoon talvirenkaat(!). Minä. Autoon. :O Apokalypsin merkkejä odotellessa...

Monday 27 October 2008

New York, New York!

Voi että, että olinkin fiiliksissä New Yorkin reissusta! Lähdettiin matkaan heti aamusta, kun mies palasi yövuorosta. Mies nukkui, minä suhailin ja matka todellakin taittui noin neljässä tunnissa, jos lasketaan pois ne kolme pissataukoa, jotka kahvilalli kuski joutui pitämään. Ohjastin Tauruksen ihan itse suoraan Manhattanille. Ei siellä kovin kummoista ollut ajella; liikenne oli aika joustavaa. Enemmän on pelottanut Helsingin keskustassa :)

Ensimmäisenä iltana satoi välillä kuin saavista kaatamalla, joten kuvia ei lauantailta liiemmin ole. Mutta eivät märät vaatteet innokkaiden turistien tunnelmaa latistaneet. Oli ehkä hauskinta pitkään aikaan. Suhailtiin metrolla ja kuljeskeltiin Greenwich Villagessa ja Sohossa - shoppailulle uhrattiin aikaa vain vaivaiset puolitoista tuntia(!). Ostin lopulta mm. hienon sateenvarjon, mutta unohdin sen lähtiessä hostellille :( Kello viiden cocktail myöhäisen quesadillalounaan päätteeksi oli oikein napsakka valkea Cosmo...


Heh :) Cocktailin jälkeen tämä nauratti hampsteria kovasti...


Tässä utuinen kuva Villagesta hetkenä, kun sade lakkasi. Aika idyllistä.

Illalla oltiin jo aika väsyneitä, mutta onnistuttiin ulostautumaan ja syötiin Villagessa ehkä maailmankaikkeuden paras calzone kotoisan oloisessa pitseriassa, jonka edessä oltiin nähty päivällä hirmuinen jono (Se olikin joku kuuluisa John's Pizzeria). Suosittelen lämpimästi kaikille italialaistyyppisen pitsan ystäville. Jestas että oli hyvää. Siitä kuljeksittiin tyytyväisinä Meatpacking Districtille ja päästiin jostain käsittämättömästä syystä jonon ohi julkkisyökerho Tenjuneen, jossa juotiin yhdet 20 dollarin drinkit ja tanssailtiin hetki kauniiden ihmisten keskellä. Ulkona oli paparazzi :D

Sunnuntaiaamu valkeni pilvetönnä ja päätös unohtaa loputkin shoppailusuunnitelmat oli helppo tehdä: suuntasimme sen sijaan Keskuspuistoon Dean&Deluccan herkkukaupan kautta. Joko ehdin kehua miten hyvää kahvia täältä saa? Siis ihan tosi hyvää :)



The Reservoir.



Trump Tower.

No, talvitakki ja lenkkarit jäivät tällä kertaa hankkimatta, mutta ehkä ne vielä ehtii. Ensi viikolla katsastusvuorossa Boston.

Friday 24 October 2008

Kurpitsakallon paluu

Perjantaina tein jotain oikein überamerikkalaista; kaiversin kurpitsasta tällaisen jack-o'-lanternin Halloweeniksi:

Silpomisen kohteeksi joutui lopulta yksi esittelemistäni pikkukurpitsoista, koska unohdin hankkia järeämmän vihanneksen kaiverrustalkoita varten... Kyseessä oli siis tällainen yhteisöllinen kokemus miehen työkavereiden kotona. Mies sattui kuitenkin olemaan yövuorossa, joten otin osaa yksin. Olipahan kiva saada vähän sosiaalista kontaktia!

Tässä työmme hedelmät:

Hienoin on ehkä tuo ylärivin vasemmanpuoleinen pääkallo...?

Tästä sainkin idean testailla vähän kaikkea muutakin periamerikkalaista aikani kuluksi. Listalta voi jo ruksia yli ainakin Rescue 911-kokemuksen ;) Menu-puolelta on nähty jo macaroni&cheese-hässäkkä (todella mautonta huttua, 5+) ja perusburgerit (ravintolatason viritelmä bataattiranskalaisilla oli erinomainen, 8,5; paluu kasvisruokavalioon siirtynee vähän tuonnemmaksi...). Tähän asti Ben&Jerry's-puoli on jäänyt vähän paitsioon, koska pakastelokeromme toimii todella heikosti. Naapurikylältä löytyy kuitenkin ketjun jäätelöbaari... Kotona voikin sitten arvailla kuinka monta kiloa saan kertymään lanteille jouluun mennessä :D Varsinkin kun juoksukenkien hankkiminen tuntuu aina vain lykkääntyvän... Näihin kuviin.

Wednesday 22 October 2008

We're in for nasty weather

Loppuviikoksi on todella luvattu lunta! Tuli kiire talvirengaskauppaan. Ei kyllä uskoisi tämän päivän perusteella moista... Aamupäivä vierähti vuokranantajien kanssa uunia fiksaillessa, mutta iltapäivällä pääsin karkaamaan kävelylle kirpeän viileään ulkoilmaan. Otin kameran mukaan:

Matkalla tuli vastaan paljonkin mielenkiintoista valokuvattavaa, mutten oikein uskaltanut napsia kuvia ihmisten taloista ja pihoista... Sellaisia Norman Bates -tyypin puuhuviloita löytyy mitä ihmeellisimissä värisävyissä. Jostain syystä pinkki-vihreä-yhdistelmä tuntuu olevan erityisen suosittu(!) - niin että seinät ovat pinkit ja ikkunanpuitteet sillä toisella värillä. Far out.

Tässä vielä esittelyssä naapurin "Wanha Jenkkikauppa":


En ole vielä päässyt tutustumaan valikoimiin, koska luukulla on lappu, jonka mukaan omistajat ovat viettämässä "ensimmäistä lomaansa 40 vuoteen". Suotakoon se heille.

Aurinkoisen päivän innoittamana ajattelin esitellä teille myös pienenpienet kurpitsani, joista olen hyvin ylpeä:


Okei, yksi niistä on ilmeisesti oikeasti joku "squash", mutta meillä ei viilata pilkkuja.
Ne asuvat täällä meidän "ruokasalissa":


Aika kolkko on siis vielä fiilis meitin penthousessa. Josko siihen vaikka pöytäliinan sipaisisi? Voi, kunpa saataisiin jo vieraita täyttämään nuo tyhjät tuolit! Jos näyttää siltä, että kuva on vinossa, se johtuu ainoastaan siitä, että tässä residenssissä yksikään kulma ei ole suora :D Vähän niinkuin Linnanmäen Vekkulassa asuisi :D Ei sitä huomaa, kunhan ei vaan asettele huonekaluja seiniä pitkin...


Tässä taas on viaton kolmen dollarin huonekasvi asetettu sadistiseti suoraan paahteiselle ikkunalaudalle. Arvioisin, ettei rehu näe joulua. Elleivät ensimmäiset pakkaset vie, niin viimeistään se luovuttaa tammikuussa, kun jää omilleen sadististen isäntiensä lähtiessä toiselle mantereelle...

Lauantaina lähdetään käymään New Yorkissa(!!!!), minkä jälkeen voi jo odottaa vähän mielenkiintoisempia postauksia. Täältä tähän.

Burnin' down the house

No niin ja sitten on ensimmäinen Rescue 911-puhelu näppäilty :D Laitoin vähän pyyhkeitä uunin alalaatikkoon säilöön. Ei se mikään alalaatikko ole, vaan toinen uuni! Sieltä tuli poliisisetä ja monta palomiestä... muttei William Shatneria :(

No ei siinä kuiskaan käynyt. Mies näytti sille vähän jauhesammutinta ja siinäpä se sitten olikin. Kamala sotku vain jäi. Kuka käyttää kaasu-uunia enää anyways??? Muutenkin avotulen pito sisätiloissa ilman takkaa on vähän arveluttavaa - vaikka täytyy myöntää, että onhan se kaasulevy kokkaushommissa kyllä aika ässä. Taitaa kuitenkin mennä pakastepitsat kotvaksi pannaan tässä huushollissa...

Siispä. Kummastuslistan nro 11: Kaasukäyttöiset kotitalouslaitteet. Varsinkin tällaiset källiuunit, joiden peltilaatikoista ampaisee ulos helvetinliekkejä. Normaalitoiminnassakin huoneeseen leijailee epäilyttävä kaasun haju. Ei ymmärrä.

Ette kyllä usko miten ärsyttävää ainetta on tuo jauhesammuttimen jauhe... Hajotti jo imurin, ja pian myös mun hermot. (Sen maailmanlopun masiinan tuho ei toisaalta harmita/yllätä ollenkaan.) Siis miten jauhe voi tarttua noin tiukasti kaikille asunnon pinnoille???? Ja löytää tiensä ihan joka kolkkaan. Myös kaappien sisäpuolelle. *@#*!!!! Jos jollain niksipirkalla on kokemusta kyseisen aineen käsittelystä, niin siivousvinkkejä otetaan vastaan mielihyvin...

Kaikkea sitä...

Tuesday 21 October 2008

Siilillä on piikit ja linnulla on höyhenet...

Tässä listaa asioista, jotka ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet bloggaajaa tähän saakka:

1. Autolla joka paikkaan. Olihan tämä tietty jo entuudestaan tiedossa, mutta silti. Ei mitään tsäänssiä kävellä mihinkään. Ja se tarttuu. Voi olla päiviä, jolloin ainut kävely, jonka teen, on kotiovelta autolle ja sitten vähän steppailua määränpäässä. Nokun välimatkat ovat vain niin pitkät. Oikeesti. No, onneksi tankki täyttyy noin 30 eurolla...

2. Täällä on halpaa! Ei pelkästään petrooli, vaan kaikki paitsi laadukas ruoka, mausteet ja viini. (Viinakin on halvempaa kuin kunnon skumppa. Elä nyt sitten kunnon elämää tällaisessa habitaatissa...)

3. Apteekin hyllyllä on Lumenen tuotteita. Mutta nekin ovat halvempia kuin Suomessa. Imagine that! En yleensä satsaa kasvovesiin, mutta ostin silti ihan vain tästä syytä itselleni Lumenea. Suomenkieliset tekstit ja kaikkea! Härregyy...

4. Bagels. Nämä New York -elokuvista tutut rinkelit eivät ole ollenkaan samaa sarjaa kuin kotoisat serkkunsa. Ehei; pullea ulkokuori toki antaa vaikutelman kuohkeasta ja rapeasta sämpylätyyppisestä ratkaisusta, mutta oikeasti kyseessä on tiukkaa tavaraa all the way. Tällainen aamiaiseksi - eikä muuta sitten mahdukaan. Mutta todella hyvän makuisia ovat. Löytyy suolaista ja makeaa. Sunnuntaiaamupalojen juttu. Muuten leipä täällä on yleensä aina jotenkin makeaa. Taitavat tykätä vähäsen sokerista.

5. Kaikki rakennukset - ja varsinkin asuintalot - näyttävät selittämättömällä tavalla kummallisilta. Pahvisilta. Eilen tosin hoksasin, että syynä saattaa olla se, ettei niissä ole ollenkaan räystäitä, siis vesikouruja. Ja toisaalta, ettei niissä ole myöskään minkäänlaisia ikkunalautoja ulospäin. Julkisivu on siis yleensä aivan lättänä. Yleisvaikutelma on jotenkin nukkekotimainen ja halpis.

6. Edelliseen liittyen: talojen eristys on olematonta ainakin meidän residenssissä - vaikka täällä tulee olemaan ilmeisesti ihan yhtä paljon lunta kuin Itä-Suomessa kevättalvisin. Öljyä vaan kattilaan ja lämmöt täysille? Talvea mielenkiinnolla odotellen... Tälle viikolle on kuulemma luvattu ensimmäiset lumisateet! Tarttis ehkä hankkia talvirenkaat?

7. "Luomu" on täällä yllättävän kova sana. Mitä sillä nyt ikinä täällä tarkoitetaankaan... Co-opista saa kaikkea mitä vain voit kuvitella tarvitsevasi - sushista pellavansiemeniin - kunhan olet valmis maksamaan tuotteista huiman hinnan. Jopa meidän kylällä on "Health Food Store", josta löytyy vaikka mitä.

8. Tiskirätit ovat tällä ilmeisen tuntematon konsepti. Kaupan on vaikka minkälaista kangasriepua, mutta perus-viledaa ei missään. Mutta ei hätää, avustuspakettien lähettämisen voi perua, sillä luomukaupan valikoimista sellaisiakin viimein lötyi. All is not lost.

9. Täältä saa myös laktoositonta maitoa ja soijatuotteita! Ja kaurapuuroa. Siis ihan tavallisesta marketista.

10. Imurit. Mein gott! Ainut saatavilla oleva formaatti on sellainen 50-luvun mainoksista tuttu rakkine, jonka raskainta osaa on tarkoitus liikutella ympäriinsä valtavine suulakeosineen. Ja ainakin meidän Wall-Martin halpisversio pitää semmoista metakkaa, että ihan oikeasti laitan aina korvatulpat korviin. Ja sittenkin vehje lähinnä siirtelee roskia hönkäilyllään paikasta toiseen. Todella kätevää. Ostin mopin.

Nyt tämä alkaa kyllä vähän kuullostaa epätoivoisen kotirouvan vuodatukselta ;D Hankintalistalle: elämä.

Hoodit haltuun, vol. 2

Tällä kertaa käsittelyssä taidemuseo, jossa kävin esittäytymässä. Ja sehän meni oikein hyvin! Oikeastaan tässä tilanteessa hankala kuvitella miten tapaaminen olisi voinut mennä paremmin... Vaikka mitä kiinnostavia projekteja olisi tarjolla, kunhan valitsen itselleni mieluisimmat päältä. Nyt vain pitäisi hommailla viisumiasiat kuntoon, niin avot! Kunpa se olisikin niin yksinkertaista... Turistiviisumilla kun et saa tehdä töitä edes ilmaiseksi. Viime päivät olenkin sitten kahlannut säännösviidakossa ja laskeskellut mahdollisuuksiani ja kustannuksia kaikilla mahdollisilla vaihtoehdoilla. Ei tule kesää... tai tulee hyvinkin, ennenkuin minulla on minkään valtakunnan viisumia (saati sitten Ameriikan).

En silti aio vaipua epätoivoon, sillä kyllähän tähän nyt joku tolkku pitää saada ennemmin tai myöhemmin. Nyt pitäisi ensin viimeistellä gradu pois alta, ja, kas, ovet yliopiston kirjaston ihmeelliseen aarreaittaan aukesivat minulle kuin ihmeen kautta aivan ilmaiseksi vain siksi, että satun olemaan ko. instituution työntekijän "kotipartneri" :D Hiphei! Ja sieltähän löytyy ihan kaikki. Ja vähän päälle. Oh bliss...


The College Library. My mekka for the next months.

Hoodit haltuun, vol. 1

Siis neighbourhoodit. (Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kehottaa kaiken maailman kielitoimiston poliiseja vaihtamaan kanavaa. Jos anglismien tehoviljely saa niskakarvat nousemaan pystyyn, olet väärässä paikassa. Tämän bloggaajan pää toimii kahdella taajuudella ja sillä sipuli.)

On aika esitellä kotikonnut. Seuraavassa kierros meidän kylällä kuulaassa syysauringossa:





Katolilainen kirkko. Kyltissä meille kerrotaan, että "Catholics Can Always Come Home". Häh? Kylttiä kuvittavassa piirroksessa toisiaan halaavat katolilaiset(?) herrat ovat jostain syystä pukeneet ylleen jonkinlaiset kukkakuvioiset moomoot tai yöpaidat mallia Nanso of Finland. Täytynee ottaa kuva vähän lähempää... Tulen aina hyvälle mielelle kun kävelen ohi. Jos mies on katolilainen, niin josko siinä siivellä...?

Sitten ollaankin jo kylillä. Asumme siis tosi lähellä "keskustaa". Pikkukaupungeissa tuntuu aina olevan tällainen "Village Green", ts. neliskulmainen puistoalue, jota halkovat geometrisesti sommitellut kävelykujat, joden välissä nurmikko on viimeisenpäälle kynitty. Greenin ympärillä tässä tapauksessa majailevat kaupungintalo, vanhustentalo, kirjasto ja palokunta. Ja tietysti muutama kirkko. Aika hiljaista on tällä raitilla yleensä. Elokuussa kuulemma joka torstai paikalliset viljelijät pitävät tässä markkinat. Meiltä löytyy muuten myös "Village Market", "Village House" ja "Village Pizza"...

Peopleita odotellessa...

City Hall. New Englannissa ei ole otettu tavaksi seurata mitään trendihöpötyksiä arkkitehtuurin suhteen. Tämäkin on rakennettu varmaan 80-luvulla. Niinpä kaupungin keskustat näyttävät vähän nukkekotimaisilta. Tunnelma on vähän niinkuin Disneylandissä. Ja vähän nämä tykkää noista antiikin portiikeista! Meidänkin kodin verannalla on oikein tymäkät pylväät.

Huomatkaa, että meidän kylällä on myös oopperatalo (ks. teksti vasemmalla). Ja tietenkin kompositioon kuuluu jämäkän kokoinen nelivetomaasturi. Niitä täällä on odotetusti liikenteessä todella paljon.


Kävin muuten kyseisessä pytingissä kysymässä kierrätysmahdollisuuksista, ja sain tietää, että sellainen keskus on tosiaan perustettu ostarien yhteyteen, mutta kukaan paikalla olleista ei ollut koskaan käynyt siellä... ;) Ei silti, ihan hyvät fasiliteetit siellä oli ja pääsen kuin pääsenkin toteuttamaan kierrätysvimmaani - miehen suureksi huvitukseksi. Nyt meillä on ainakin kuusi erilaista lajittelutörppöä keittiössä. Huraa!

Public Library. Siis tämä on ihan lilliputti :) Disneyland-vibat käyvät tämän kohdalla kaakossa.

The Baptist Church. Vähän "Ameriikan gotiikkaa" peliin?

Yet another church. Ilmeisesti juuri tämän kirkon tapulista kuuluu välillä aivan hämäriä hittikimaroita varsin kummallisina vuorokaudenaikoina. Olin tunnistavinani joitain joululauluja...
Vieressä paloasema, jonka pihalla oli ihan pakko kuvata tämä:

Näitä on ihan joka paikassa, ja ihan niinkuin Aku Ankassa! :D Joillakin on kuitenkin keltainen hattu. Pitänee bongata tänne sellainenkin...

:D Enpä huomannut kuvaa napatessa, että siinähän on banaaninkuoret päällä. No, ihan kiva tatsi :)

Ja sitten takaisin kotia kohti.

Tässä on joku vanha tehdasrakennus jonkun joen rannalla.
Joki virtaa siis halki kylän.

Monday 20 October 2008

Tapahtunut tähän mennessä, osa II

No sittenpä alkoi elämän harjoittelu New Englandissa. Laskua pehmensi huomattavasti se, että saapumiseni ajoitus oli lähes täydellinen: täällä on täysi ruska päällä, niin kuin vain turistibrosyyrien perusteella voi kuivitella. Sain nauttia täydellisistä aurinkoisista syyspäivistä ja onneksemme ehdimme myös käydä patikoimassa luonnossa muutamaan otteeseen. Tässä kuvasia:

Tämä kuva (ylinnä) on naapurin pihasta.

Tämä taas Collegen campusalueelta, jonkun "alfa-beeta-gamma" tms. fraternity housen pihasta.

Ja tämä Mt. Sunapeen laskettelukeskuksesta :) Täytynee palata vähän syssymmällä...

Meillä kävi myös vieras, jonka kanssa pistäydyttiin Franconia State Parkin luontopolulla miehen töissä ollessa:

The Pond.


Aika nättiä oli siellä.

Siis for real. Ja tietty hirmu laumat amerikkalaisturisteja khakihousuissa ja valkoisissa lenkkareissa. Kuviin onnistuin kuitenkin useimmiten luomaan illuusion rikkumattomasta luonnonrauhasta :)

The Flume and I.


Its me alrite.

Tässä on joku vuori.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä ottamaan kuva tästä ilta-auringossa kylpevästä mahtavasta vaahterasta.

...ja sitten muihin aiheisiin.