Kommuutteri

Huh-huh. Tulipahan muutettua. Ei mennyt kyllä yhtään niinkuin Strömsössä. Optimistina olin arvioinut, että pakkaaminen hoituu helposti yhdessä illassa... Kolmen tunnin yöunien jälkeen lyötiin viimeiset kamat takapaksiin ja nokka kohti Rhode Islandia. Ei näin. 

Kämpän piti olla maalattu valmiiksi ennenkuin saavumme revohkamme kanssa paikanpäälle. Perillä totesin ensitöikseni, että (maksamamme) maalaushommat oli hädintuskin aloitettu ja siivous peräti kokonaan tekemättä. Muuttopäivämäärän olin kuitenkin varmistanut vuokraisännän kanssa kolme kertaa... Onneksi paku oli varattu koko viikonlopuksi ja maalaritkin ilmaantuivat paikalle parin tunnin päästä viimeistelemään hommat. Tosin muistoksi jättivät maaliroiskeita ympäri ämpäri huoneistoa. Siivousurakka saattoi alkaa noin kello 20.00, minkä jälkeen kahden hengen muuttotiimi heitti isoimmat kamat sisuksiin yön pimeinä tunteina. Maanantain tärkeä työhaastattelu meni arvatenkin kylmiltään heitettynä vähän nihkeästi. Auts! Ehkä se paikka ei ollut minua varten.

Seuraavat viikot pendelöin Rhodiksen ja Hampshesterin väliä. En tosin ihan päivittäin, vaan viikonloput Providenssissa ja viikot hommissa sisämaassa. Sen jälkeen onkin aika miettiä mikä blogi tästä tulee, kun Hampsteri jää taakse. Vai tuleeko mikään. Kolmen vuoden sillontällöisen postailun jälkeen olen huomannut, etten ehkä ole maailman innokkain bloggaaja. Ameriikan ihmemaan kummastelukin on jäänyt viime aikoina aika vähälle. Kaikkeen sitä tottuukin. 

Keski-viikon keskittymishäiriö

Can't believe it's only keskiviikko. No, yritetääns keskittyä tilanteen positiivisiin puoliin:

1. Ensi maanantai on Memorial Day, eikä tartte mennä töihin. (Älkää kysykö mitä silloin on tarkoitus muistella...)

2. Uuden kodin kylppärissä on ihan oikeat kaakelit, mikä on todellinen parannus nykyiseen... :)

3:

:)

4. Kolmen tunnin päästä on jo torstai; toivomusnupit kaakkoon!

Thanksgiving, vol. 3

Joulukuu tuli kyllä ihan puuntakaa tänä vuonna. Mihin tämä aika valuu? Joskus on toisaalta ihan kiva huomata, että pitkä pätkä tylsää arkea onkin hujahtanut ohi ihan huomaamatta. Ja kahden viikon päästä istun jo Suomen kamaralla ruispala suussa :)

Vietin jo kolmannen ameriikanthanksgivingini Hampshesterissa(!). Tällä kertaa ihan kalkkunan ja  natiivien kera. Neljän päivän vapaan innoittamana päätin heittää  myös ex tempore -reissun Montrealiin, kun satuin saamaan matkaseuraa tutuntutusta. New York kun on kuulemma  joka vuonna tähän aikaan täpösentäynnä Black Fridayna tunnetun ostosvillityspäivän vuoksi. Rakastan toki shoppailua siinä missä kuka tahansa, mutta tungokseen ja puolen tunnin pukukoppijonoihin minua ei saa kirveelläkään. Ja tänä vuonna olenkin tosi mallikkaasti hoitanut kaikki jouluostokset jo hyvissä ajoin. Siispä ajelin pohjoiseen naapuriin, missä moista konseptia ei kuulemma tunneta. Käytiin museossa ja syötiin hyvin. Mutta tälläkin kertaa kamera pysyi  enimmäkseen visusti kotelossaan... Pimeä loppusyksy ei vaan taida inspiroida hirveästi kuvailemaan. Museossa oli esimerkiksi tällainen kiva muoti-installaatio:

(En uskalla tarkempia otoksia julkaista, kun en ole varma oliko kuvaaminen sallittua tässä salissa.)

Muuten mieleen jäi eniten laaja Otto Dix-näyttely ja muutama riemastuttava nykytaidepläjäys. Oi ja ystävälliset kauniisti ranskaa haastavat kanadalaiset. Tylyjen newyorkilaisten jälkeen oli hirmu kiva nähdä kaikkialla ystävällistä palvelua ja avuliaita ihmisiä.

 Löysin museokaupasta tällaisen jännän linssin:

  Lauantai-ilta sujuikin sitten rattoisasti... :)

  

Tässä vielä ennakkoluulotonta värienkäyttöä kesältä Vermontin tyyliin:

Only in America...

Ei vieläkään lunta.

The detour to your new life

Takeaway-kahvin ja tyhjänpäiväisen smalltalkin välissä joskus havahdun ihmettelemään miten ihmeessä olenkaan onnistunut päätymään tähän pisteeseen. En mielestäni missään välissä tehnyt tietoista päätöstä muuttaa toimistohommiin keskelle Ameriikan maaseutua. Mutta täällä olen. Jo kolmatta vuotta. 

Olen alkanut kuuntelemaan tällaista pimputtelumusiikkiakin?

[Broken Bells - High Road]

***

Onko tämä nyt se kolmenkympinkriisi?

All pumped up and nowhere to go

Perjantai! Hitto että tanssijalkaa vipattais, mutta minkäs teet; täällä olen ja pysyn. Hetken harkitsin jo hurauttamista viikonlopuksi Cityyn, mutta sitten tulin järkiini: näin lyhyellä varoitusajalla tilaa on vain kaikista kuppaisimmissa hostelleissa... ja vaikka itsekseen ulkoilu onkin toisinaan ihan hauskaa, voi se olla myös vähän tylsää... Mutta ehkä ens viikonloppuna... 

Tämä päässä loopilla juuri nyt. <3

Italian job, pars n

Time to switch back to Finnish.
Huh.
Olipahan reissu :)
Vielä olisi muutamat kuvat kamerassa - ja sitten uusiin seikkailuhin.

Kissa.

Portaat Gianicololla.

:)

Tämä taisi olla Via Appialta...

Viimeinen ekskursio tehtiin Praenesteen:

Samalla reissulla tsekattiin myös Sacro Specon luostari:

Ja takas Roomaan:

Kantapaikka :)

Aldo ja munkit.

Jonkun Smart oli viikonlopun aikana saanut rapsakan pinnan...

Kiivaasta etsinnästä huolimatta en löytänyt ostoslistalla ollutta täydellistä nahkalaukkua. Se oikea ei vaan tullut vastaan. Muutamat kengät sentään lähti mukaan (kiitos, äiti ;).

Hampshesterissa lämpötila lähentelee taas 30 astetta ja ilmankosteus sataa = nihkeä meininki.

Joulut

Kotona taas. Etukäteen fiilistelemäni ja erittäin ovelasti suunnittelemani Nykin visiitti typistyi olennaisesti erinäisten lumimyräköiden ja muiden hasardien takia, mutta ei paljon haittaa: tärkeintä, että pääsin perille asti. Olisipa vaan ollut kamera mukana - lumipeitteinen Manhattan on aika hauska näky. Hauskaa ja lämpöistä joulua kaikille!

'Tis the time of the year

Tänne kirjoittelen taas ikävissäni. Vielä 10 vrk ja istun kotopuolessa ruisleipä kätösessä - ja ehkä skumppalasi toisessa. Voi että onkin ikävä kaikkia läheisiä!

Sana viikonvaihteeksi:



Brilliant.

Golden Weekend

Tänään saatiin vihdoin lunta kehiin. Isoja höttöisiä hiutaleita taivaantäydeltä. Sen kunniaksi tänään syödään lettuja aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi. Jälkkäriksi piparkakkuja ja eggnogia. Tänä viikonloppuna kotisohvalla on myös pitkästä aikaa kaksi perunaa. Sweet.

P.S. Laitoin tuohon sivupalkkiin laskurin, että voin alkaa vahtaamaan käykö täällä ketään. Tähän mennessä kaksitoista. Wuhuu!

Pihalla

Tänään on taas lämmin päivä. Ja pitäisi paiskia hommia. Mutta näkymä ikkunasta on tämä:

Ja kämpässä niin tunkkaisen kuuma kuin nyt vain voi peltikaton alla kuvitella. Syö miestä - ja tässä vaiheessa jo vähän naistakin, kun pitäisi yrittää naputella tuskanhiki niskapoimussa ikuisuusprojekteja valmiiksi.

Harkitsen jo vakavasti sellaisen ikkunailmastointipömpelin hankkimista... Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni :) Näiden parin viime viikon perusteella alan kuitenkin ymmärtää, että ilma voi olla liian kuuma. Etenkin jos se on kostea. Ja nyt on vasta toukokuu! Mutta positiivisemmalla nuotilla voin myös raportoida, että tämä tällainen ilmasto on ilmeisesti oikein otollinen erinäisten hedelmäpuiden kasvatukselle - mikä on erityisesti tässä vaiheessa kevättä ihana asia. Kotirapun edessä tuoksahtaa nimittäin juuri nyt niin jumalaisen keväiselle, että oksat pois, poikki ja pinoon:

Kyliltä väriloistoa löytyy bussin ikkunasta tirkistelyn perusteella hurjasti lisää, mutten ole vielä malttanut sinne asti kameran kanssa karata. Nämä siis meidän pihasta vaan...

Mehiläiset tietty ihan villeinä pöristelevät siellä, kun on niin paljon duunia. Ja hitto minkälaisia lintuja täällä visertelee! Nyt tiedän mikä on punarinta, mutta tutuksi on käynyt myös muuan sinitöyhtönärhi, - joka on myös aika hieno ilmestys. Hauskoja ovat myös metsissä jouksentelevat kalkkunat. Kuvia näistä kavereista en ole vielä onnistunut napsimaan. ;)

Pienen tiedusteluoperaation tuloksena sain kuulla, että tämä kuvan puu nurmikkoineen kuuluu kuin kuuluukin vuokranantajallemme, ja kyllä: puun alla istuskelu ja perhaps siis myös piknik-kulttuurin harrastaminen on hyvinkin sallittua :) No, maisemat ovat ehkä vähän ankeat, mutta onpahan edes jotain. Ehkä meidän ei tarvitsekaan etsiä uutta kämppää... Tähän asti juuri ulkoilmaan lähteminen - siis ihan vaikka vain istuksimaan - on ollut aikamoinen dilemma, koska se on vaatinut kumijalan käyttöönottoa, ja siten yleensä tuntunut usein vähän turhan suurelta projektilta. Eikä täällä oikein tunnu olevan mitään kivoja yleisiä hengailupaikkoja. Etsinnässä on siis kovasti ollut kämppä parvekkeella tahi takapihalla... Mutta ollaan kuitenkin jouduttu toteamaan, että vuokrapuolella on aika vähän valinnanvaraa. Kokolattiamatto on yleensä se ensimmäinen deal breakkeri, joka iskee heti ovelta vastaan... Niinpä näillä näkymin homma jatkuu saman katon alla - säästyypähän suuremmat vuokrarahat vaikka sitten matkailuun.

Jep. Nyt takas tekstinkäsittelyohjelman puolelle...

Päiväni murmelina

En ole hirveesti postaillut, kun on ollut taas erityisen pitkä jakso erityisen tasaista arkea – eikä ole ollut oikein mistään mitään positiivista sanottavaa. Amerikka tulee juuri nyt niin kovalla paineella korvista ulos, että olen harkinnut huomaamatonta tulppien käyttöä bussimatkojen aikana, kun käy niin hermoon tämä paikallinen tapa puhua ja päteä joka hemmetin asiassa. (MP3-soitinkaan ei soita enää mitään muuta kuin paikallista radiota, joka ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.) Toistellaan jostain Fox Newssistä kuultua retoriikkaa ja luullaan että kuullostetaan älykkäältä. Voi kiesus!

Kenties ärsyttävin kokemus oli, kun erehdyimme katsastamaan “luontodokumenttia” ihan teatteriin asti. 900 hengen sali oli ääriään myöten täynnä ja ohjaaja paikalla. Hieno homma. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lukea filmin otsikko vähän vähemmän sinisilmäisesti ja vähän enemmän kuin pirulainen Raamattua. Tekeleen nimi kun oli National Parks – America’s Best Idea. Ajattelimme, että jee!, luontofilmit on aina kivoja. Paitsi ettei tämä ollut luontofilmi. Vaan dokumentti kansakunnan heeroksista, jotka aikanaan suurta vastustusta uhaten antoivat maailmalle kansallispuistoinstituution. Kuinka monta kertaa voi elokuvan aikana sanoa This Great Nation? Aika monta, näemmä. Eikö nationalismi ole jo vähän so 20th century? Ei täällä. Naurussa oli pidättelemistä etenkin siinä kohtaa, kun filmissä väitettiin, että niin, Euroopassahan kaikki linnat ja nähtävyydet ovat aateliston omistuksessa… En ennustaisi tekeleelle kovin suurta kansainvälistä menestystä…

Tästä kaikesta sisuuntuneena, lyhyen sähköpostitiedustelun jälkeen, päätös hankkiutua toviksi oikeisiin hommiin vanhalle mantereelle oli helppo tehdä. Toinen talvi putkeen Hampsterissa ei nimittäin vältsisti irtoaisi ihan yhtä keposeen.

Elossa siis ollaan – ja tulossa kotiin, jos ei nyt ihan maitojunalla niin ainakin väliaikaisesti leipätyön ääreen. Jollainhan tämä kotirouvalekki on rahoitettavakin, jos ei ihan erityisesti nauti miehen rahapussin nyörien armoilla elämisestä. Olen tästä päätöksestä oikein mielissäni.

Ruisleipä!
Maustamaton laktoositon rasvaton jugurtti!
Pyörätiet!
Juhannus!
Ruisleipä!
Ruisleipä!
Ruisleipä!

Ja myöskin kohtuuhintainen espanjalainen skumppa sekä suomalainen häveliaisyys ja no bullshit -mentaliteetti. Ehkä myös kuiva siideri. Tulossa ollaan!

P.S. Tänään tuli takapihalla vastaan ensimmäinen murmeli! :D Ei ollut kamera mukana, mutta kyseessähän on tällainen aika iso ja läski oravan näköinen systeemi:

Kuva täältä.

Siellä se vilisti ja veti ruohoa naamaansa...

Arkea, aherrusta

Tältä viikolta ei oikein ole raportoitavaa. Ei sillä, että olisi erityisen tyhmää tai tylsää. Oikeastaan ihan kivaa tällainen arki pitkästä aikaa. Tehdään eväät töihin molemmille muovirasioihin ja illalla katotaan ehkä jakso jotain sarjaa ennen nukkumaanmenoa. Splendid. Ei siis olla tehty mitään ihmeellistä enkä ole edes ajatellut yhtään mielenkiintoista ajatusta. Viikonloppuna kävin siellä Bostonissa ostamassa sen sohvan ja peiton ja ystävänpäivänä mentiin leffaan. Happy-Go-Lucky oli se leffa. (Tykkäsin.) Tosin aika moni katsoja lähti kesken pois - luulen, että johtui siitä, että siinä filmissä puhuttiin lontoota, ja PA oli aika bebasta, joten kuullunymmärtämisessä oli itelläkin vähän tikistelemistä. Tänään pitäisi olla ahkera kotosalla koneen ääressä. Mutta ensin pitää imuroida ja mopata ja pestä pyykkiä ja käydä kierrätyskeskuksella ja ruokakaupassa. Huoh. Kohta voisi kyllä tapahtuakin jotain...

Yön aikana oli taas tullut parikytä senttiä lunta. Taitaa olla koulut tänään kiinni.

Sana viikonvaihteeksi

Tänään saan työskennellä kotona. Miehen 30 tunnin päivystysvuorot ovat omalta kannaltani siunaus, sillä herran raataessa verstaalla minä saan toteuttaa rauhassa yökyöpelin taipumuksiani: kun mies ei tule kotiin ennen huomista, saan kukkua hommieni kanssa rauhassa tasan juuri siihen vuorokaudenaikaan, kun haluan. Eikä tartte herätä ennen kuutta :D Parasta on venytellä ja joogailla puuron poristessa pitkän kaavan mukaan, lueskella netistä uutisia ja soitella kotipuoleen... Niinpä nautin rauhassa tästä perjantaiaamusta ja asetun tietokoneen ääreen vasta illaksi ja yöksi.

Huomenna lähdetään miehen kollegan (+gf) kanssa Bostoniin sisustusmatkalle - kaverin koko kämppä tarvitsee mööpelit. Meiltäkin puuttuu kaikkea pientä ja vähän suurempaakin - niinpä hommasin itseni kyytiin. Vuokrattiin aivan hervottoman kokoinen muuttoauto (ei kuulemma tarvitse kuorma-autokorttia...) Tarkoituksena olisi käydä esim. kirpputoriturneella ja IKEAssa (taas - mutta kun me tarvitaan parivuoteen peitto, joka sopii euroopanmallin pussilakanoihin!). Meillä on nimittäin edelleen aika tyhjää:

Nonni. Eiköhän siinä ollut hömppää tälle päivälle. Apropoo, pitänee kekkasta pikaseen jostain jotain romankea huomisen Valentine's Dayn varalle... Vaikka se on kuulemma täälläpäin enemmänkin niin, että miehet yrittää paineessa ostaa jotain ihanaa naisilleen... tai ei kunnian kukko laula. Omasta mielestäni kotimainen ystävänpäivä on paljon kivempi asia.

Tässä vielä sananen viikonvaihteeksi.

Sinne ja takaisin

No sitten olin siellä Suomessa kolmisen viikkoa ja hommailin kaikenlaista - aika vilahti aivan hurjan nopeasti. Junailin itselleni viisumin (Pitkä juttu. Sis. uuden passin saapumisen jännäämistä ja vähän liian tiukoille menneen saapumisen ratikoilla ja viimein myös taksilla viisumihaastatteluun. Kuka olisi arvannut, että niissä käy nykyään Visa Elektron?!?) ja lopun aikaa köllöttelin erinäisillä sohvilla ja vieraspeteillä. Ja otin osaa muutamiin mukaviin kemuihin. (Ollaankohan sitä todella tultu vanhoiksi, vai miksi en silti käynyt baarissa kuin kerran?) Sitä vaan, että oli aivan ihanaa nähdä kaikkia ystäviä. (En kyllä ihan kaikkia ehtinyt - terkut vaan itärajalle!) Kiitos kaikille majatalon pitäjille ja seuraneideille ja -sedille! :)

Nyt olen sitten täällä. Ilmeisesti aika pitkään. Ei sitä eka kerralla oikein ajatellut niin, kun oli tiedossa lento takaisinkin. Mutta oikeastaan lähtiessä oli jo sellainen fiilis, että lähden sinne (Suomeen) vain käymään. Koti on nyt täällä. Hurjaa.

Aloitin tiistaina viimein myös siellä museolla. Minut esiteltiin staff meetingissä kaikille "erittäin kokeneena" yksilönä. No niin. Siitä onkin hyvä lähteä lunastamaan lupauksia. :D Sen verran vielä työhommista, että sain aluksi kolme erilaista projektia, joita voin puuhastella toistensa lomassa. Ihan kiva, vaikka yhtä niistä voisikin vaativuutensa ja inspiroivuutensa suhteen verrata lähinnä henkareitten lajitteluun. Kaksi muuta onkin sitten todella mielenkiintoisia. Toisen ansiosta pääsen jopa lähikontaktiin eräänkin R. Rauschenbergin tekeleitten kanssa... Aika kivaa on sellaista puuhastella. (Terveisiä Balille! ;)

Muuten olen ollut aika laiskiainen, ja jumitellut kotosalla "töitten" jälkeen. Tai no kävinhän toki laskemassa tänne väen vängällä raahaamallani lumilaudalla. Tai tämä oli reissun alkuperäinen tarkoitus... Puhuin nimittäin mukaani erään ensikertalaisen, ja ajattelin, että nopsaankos sen homman opettaa... Olin ehkä unohtanut kuinka mahdottoman vaikeaa se alussa onkaan. Onneks oli hirmu kaunis ilma, ja oli ihan kivaa, vaikken itse laskemaan päässytkään. No, yhden mäen kävin sitten itekseni, kun oppilaalta loppui voimat ja usko. Hiihtopummin ura loppui siis näillä näkymin lyhyeen.

Nyt taas kutkuttaisi lähteä mäkeen, vaikka kyllä muutakin hommaa olisi... Onneksi on pilvistä. Eilen oli ihan mieletöntä, kun hurjan lumipyryn jälkeen päivä valkesi leutona ja aurinkoisena. Oli niin kaunista, että sydän oli pakahtua. Eikä ollut ketään, jonka kanssa se jakaa - eikä edes kameraa, jolla sitä tallentaa (mies lensi kameroineen viikoksi kotimaahansa). Sitä siinä hetken funtsin, ja päädyin siihen tulokseen, että on se kumma, jos ei osaa nauttia asioista nauttia omassa päässään, ilman että yrittäisi niitä vangita teknisillä välineillä tai päivitellä suureen ääneen muille ihmisille. Lapsena tuota ongelmaa ei muistaakseni ollut. Aurinko paistoi ihanasti silmään ja kaikkialla oli valkoista. Otin muistikuvia.

Jostakin on kuitenkin nytkin pakko kitistä; täällä suolataan väyliä niin maan perusteellisesti, ettei lumi kestä teillä ollenkaan. Tämän tuloksena aina, kun tulee lunta, on seuraavana päivänä aivan kamala loskakeli joka paikassa. Vaikka olisi pakkasta. Ihmeaineet näillä. Ärsyttävää, kun eivät voi vaan hiekottaa - olisi kaikkialla paljon nätimpää ja kengätkin kestäisivät käytössä.

Tänään on ikävä ystäviä ja ihmiskontaktia - vaikka viikko itsekseen onkin tehnyt ihan gutaa.

Holidays are over

Jopas meni pitkään ennenkuin sain aikaiseksi postailla yhtään mitään... Joulukuut ja joulut ja uudet vuodet ja uudet viisumit ja kaikkea muutakin on ehtinyt olla ja tapahtua. Nyt olen kuitenkin viimein takaisin kolossani Hampsterissa.

On siis ollut vähän muuta tekemistä. Tässä tärkeimmät:

Saksalaisvieras oli meillä ja lähti pois: käytin sitä esim. Ben&Jerry's Factory Tourilla (huge rip-off) ja pojat kävi myös vieraan synttärien kunniaksi yllärimatkalla Montrealissa. Itse päätin olla ihan viettää laatuaikaa itseni kanssa kotona: makasin sohvalla, lueskelin kirjoja ja pohdin perimmäisiä (tutkimus-)kysymyksiä. Hyvä oli. Valitettavasti kaikki valokuva-aineisto tältä ajalta puuttuu, koska otokset otettiin vieraan järkkärillä, joka on kuulemma sittemmin joutunut ryöstömiehien käsiin jossain päin Argentiinaa ystävämme kaiken muun omaisuuden mukana.

Sitten tulikin pikkusisko kylään jouluksi. Tai siis menin sitä vastaan New Yorkiin ja ensin viiletettiin ihanaiset kolme päivää päät pyörällä pitkin Manhattania. Se Gershwin Hotel oli ihan hyvä valinta, vaikka kirpaisikin vähän reppumatkailuun tottuneen budjetissa, kun ilmoitetun hinnan päälle lätkäistiin vielä verot päälle. Live and learn. Sijainti 5th Avenuella aivan Empire State Buildingin hoodeilla oli kuitenkin hyvä ellei erinomainen. Tässä sisko steppailee kohti sisäänkäyntiä:

Nuo valkoiset seinän lasikuitutötsät ovat ilmeisesti itsensä Stefan Lindforsin suunnittelemat :D

Ja aulan hyllyllä vasemmalla on - aivan oikein - Eero Aarnion Tomaatti-tuoli :)

Ekan yön hotellihuoneessa oli myös Pablo:

Hostellihuone ei ollut ihan yhtä fancy...

...mutta meillä oli View:

...vaikka harmittavasti huoneemme vieressä ollut kattoterassi oli kiinni.

Ekana iltana oltiin vähän väsyneitä, mutta käytiin silti vähän turistoimassa Times Squarella. Sitä oli aika vaikeaa tallentaa vilmille, mutta tässä palasia:

Nämä ylivalottuneet otokset välittää mun mielestä paremmin sen paikan epätodelliset vibat kuin tällaiset vähän realistisemmat :)

No, oli siellä Elmokin:

Käytiin muissakin rysissä...

...ja kuljeskeltiin ympäriinsä...

Melkein koko reissun satoi vettä, joten voitiinkin sitten keskittyä taktisesti shoppailuun hyvällä omatunnolla :D

Poikettiin esim. Union Squaren joulumarkkinoilla...

Ja tietty syötiin hyvin. Sitten junalla takaisin maalle...

Joulunalus sujahti hurjan nopeaan. Pyörittiin kotikulmilla ja kotona.

Paikallinen hautuumaa.
(Jep. Minullakin on nyt Uggsibootsit... Ne on vaan niin mukavat.)

Woodstock.
(ei SE Woodstock, vaan semmoinen söpöstelykylä tässä lähellä.) Näitä katettuja siltoja on täälläpäin vähän joka mutkassa. (Jerryn mukaan 100 000.)

Naapurilla on vähän lumitöitä edessä jos meinaa lähteä autolla kylille...

Testasimme myös perinteisiä popkornin valmistusmenetelmiä.

Syntymiseni kunniaksi piipahdettiin luonnonvoimia uhmaten Kanadan puolella pyörähtämässä.


Lumimyräkkä oli sen verran navakka, että ratissa pelotti välillä ihan tosissaan. Mutta kivaa oli. Mies oli löytänyt tosi symppiksen hostellin, joka kustansi vaivaiset 20 taalaa/hlö.

Illalla käytiin sitten vähän syömässä ja eksyttiin kellaripubiin kuuntelemaan mukavaa cover-bändiä. Laulaja oli ihan paska/aineissa, mutta häipyi pian onneksi tärisemään jonnekin takahuoneeseen. Loppukokoonpano jamitteli kuin tilauksesta kaikkea mitä halusinkin kuulla. Olipa niillä siellä ihkaoikea Hammond B3kin kaappeineen mölisemässä :)

Elämä oli hyvää.

Jouluvalot kanadalaisittain.

Mistä muistuukin mieleen, että sitten laitettiin tietty kuusi pystyyn. Jostain syystä hankkimamme havu oli kuitenkin pultattu(!) kohtuullisen järeällä ruuvilla kiinni jätelaudoista tehtyyn jalkaan, eikä sitä pulttia voinut edes ruuvailla irti, kun se oli sellaisessa kolossa. No, hetki siinä ihmeteltiin. Kun oli jo jalkakin ostettu. Vuokraemännän mukaan sitä ei ole kuulemma tarkoituskaan irroittaa, vaan porukka ostaa ne silleensä ja nakkaavat menemään parin paivan päästä. Mutta eihän sitä voi tuolleen edes kastella, tuumimme. Ja kun oli se jalkakin jo ostettu. Menin takaisin kauppaan näyttämään risuani ja siellä olikin riuska täti, joka sivautti kuusta muutaman kerran rivakasti seinään - ja avot! Pultti irtosi, mutta mystisesti neulasia ei ollenkaan. Kaupunkilaishiiri. No, kuusi takas konttiin ja kotio.

Päätettiin testata myös TV:sta tuttua kalkkunan paistoa. Se olikin ihan helppoa. Kuitenkin aika brutaali operaatio täyttämisineen.

Kaikkea sitä pitää kokeilla... Laitettiin bataattilaatikkoakin ja lohta. Ensi kertaa tuli laitettua ihan oma joulu. Oikein kiva oli - vaikka mies joutuikin paiskimaan yöt töissä. Joulurauhan julistus fiilisteltiin Yle Areenalta ja Lumiukko Youtubesta. Siinä teille 2000-luvun joulu! :D Olin ollut aika kilttinä, joten kävin ostamassa meille joululahjaksi stereot. Nyt ei tartte enää kuunnella musiikkia läppärin kajareista! Siskokin oli aika kiltti ja pukki toi sille mm. puisen vessanpöntön kannen :)

Joulupäivänä lähdettiin junalla takaisin kohti Nueva Yorkia. Tällä kertaa hostelli oli The Village Inn East Villagessa - 40 dollaria/hlö 6 hlön dormissa - taxes included. Sijainti oli perfection ja paikassa tarjoiltiin oikein kiva aamiainen samaan hintaan. Ja juuri torstaisin ilmaista pizzaa Domino'sista :) Kylppärit olivat huippusiistit ja muutenkin ilmapiiri oli ok. Menisin uudestaan.

Pääsin viimein myös koluamaan Metropolitan Museumia (tai lähinnä sen antiikki/keskiaika osiot - enempää en kerralla ehtinyt, koska aikaisemmin samana päivänä löysin yllättäen itseni istumasta samannimisen oopperan matineanäytöksen lehtereiltä (Taikahuilu englanniksi(!). Ei säväyttänyt. Ei oopperaa voi englanniksi vääntää. Se taisikin olla joku lastenooppera. Tai sitten en vain taida pitää koko oopperasta. Maalaishiiri.) Tsekkasin vähän muitakin näyttelyjä ja muuten vain fiilistelin. Tein tuttavuutta hostellin nuorison kanssa ja viiletin vähän yöelämässäkin. (Tämä osoittautui oikein onnekkaaksi taktiikaksi, koska aamulla, kun oli tarkoitus kiirehtää lentokentälle, luottokorttini ei suostunut toimimaan metron masiinoissa... ja kaikki aamun toimintoihin varattu käteinen oli tietysti ojennettu edellisiltana kiltisti erinäisille baarimikoille ja taksikuskeille. Ja kiire oli. Onneksi edellisillan uusi tuttavuus, espanjalaisenkelini Marta sattui olemaan matkalla samaan paikkaan yhtä matkaa ja biffasi mulle piletit ja pääsin kentälle. Huh. )

Sitten olinkin taas Finskin sillipurkissa matkalla Suomeen.