Sunday 30 November 2008

:D

Käytiin muuten lauantaina "ulkona syömässä" tuttavapariskunnan kanssa. No enivei, nämä mukavat ihmiset asuvat meidän lähellä ja muuttivat tänne juuri Memphisissä, missä meno on kuulemma huomattavasti villimpää kuin täällä Konnussa. Ovat päivitelleet, miten ihmiset jättävät ulko-ovensa auki jne. Viime viikolla joku naapureista oli kuitenkin tullut huolissaan kertomaan, että heidän kadultaan oli varastettu auto. Niinpä naapuri tuli varoittamaan, että jos teillä on tapana jättää avaimet virtalukkoon, niin kannattaa jatkossa ottaa ne mukaan... :D Ja kaiken lisäksi se löytyi jostain läheiseltä bussipysäkiltä lapun kera, jossa pahoiteltiin, ettei oltu palautettu kotiin. Dude, that car was not stolen, it was taken... :D

Näin täällä.

Thursday 27 November 2008

Kiitospäivä kotosalla

Thanksgiving ja kaikki kaupat kiinni - huomasin aamulla baagelssikaupan ovea kopaistessani. Mies töissä. Minä kotona. Onneksi kaapissa oli kuitenkin tarpeeksi apetta ettei tarvinnut nälkään nääntyä. Aamupuuron kiehuessa tutkin taas kameran asetuksia:


Halloweenista selvinnyt kurpitsa kalpean kaverinsa kanssa on saanut uuden kodin keittiöstä.


Tässä maustearsenaalia siistissä rivissä...

Ja esteettiseen säätämiseen on todella aikaa, sillä uusi aamupalasuosikkini, "Teräsleikattu(!) Irlantilainen Kaurapuuro" kestää piinalliset puoli tuntia kiehua:


Arrrrrr...

Tulee nimittäin jämäkät vellit. Siellä on niitä kokonaisia jyviä pilkottuna - ei mitään neiti-hiutaleita... Eikä mitään sokeria sekaan. Korkeintaan vähän suolaa. Tai jos oikein hulluttelee niin banaani ja tujaus kanelia. Kärsivällisen kaverin aamiainen. Varsinkin, kun tuossa retropurnukassa on sellainen maalipurkkikansi, jonka avaamisen tarvitaan joka kerta ruuvimeisseliä :D

Loppupäivä sitten nenä kirjassa. Välillä lenkille ja pyykille. Torstaisen kiitospäivän merkityksen voisi siis tällä kertaa määritellä sanoin Thank God Its Friday (tajusin vasta ehkä viikko sitten mistä TGI Fridaysin "TGI" tulee - ja aion nyt tietty viljellä sitä joka väliin :)) Sunnuntaina saadaankin sitten jo vieras pitkästä aikaa :) Pääsen taas auton kyytiin, kun haetaan saksalaisvieras Bostonista. Hiphei!

Wednesday 26 November 2008

Arkista tuherrusta

No, selvisin maailmantuskastani (as you do) ja palasin tyytyväisenä puleeraamaan pikku kotiamme. Domestic bliss...

Siitä hyllystä tuli lopulta maalattuna ihan puol'luomainen:


Valitettavasti mulla ei ole postata "before"-kuvaa, mutta trust me, se oli ihan kamala, keltaisella ja ruskealla maalilla tuherrettu kuvatus, jonka mies oli saanut ilmaiseksi jostain. Päätin säästää sen, koska oli umpipuuta ja kätevän kokoinen tuohon käytävään.

Ruokapöytämme on tällä hetkellä kaapattu olohuoneeseen gradutoimistoni käyttöön, joten nykyään syömme matalalta sohvapöydältä aasialaiseen tyyliin sohvatyynyillä kököttäen. Olosuhteista inspiroituneena laitoin vihreää currya katkaravuilla - oli aivan hurjan hyvää:

Laitoin siihen:

purkin kookosmaitoa
köntin valmista green curry -tahnaa
yhden porkkanan juustohöylällä höylättyinä siipaleina
lusikallisen kalakastiketta
lusikallisen sokeria
lorauksen sitruunamehua
sokeriherneen palkoja
isoja katkarapuja,
(joista nypin ne pyrstöt pois ennen lisäämistä soosiin)

Kaveriksi riisiä.
Lämmitti pimeänä ja koleana syysiltana kivasti.

Tätä kuvatessani huomasin, että on tosi vaikeaa kuvata ruokaa, niin että se näyttää houkuttelevalta... Miten esim. pastanjauhajat sen tekevät??? Respect. Niillä on taatusti joku studio siellä... Omat otokset näyttävät joko kylmiltä ja luotaantyöntäviltä tai suttuisilta, kuten tässä tapauksessa.

Holiday Season on täällä. Joulukrääsä ilmaantui kauppoihin heti Halloweenin jälkeen. Huomenna on jo Thanksgiving, mikä kuulemma tarkoittaa sitä, että tänään on vuoden kovin baari-ilta, kun ihmiset joutuvat näkemään sukulaisiaan ja siksi koko maa vetää pään täyteen. Ei sillä, että pään täyteen vetäminen tarkoittaisi täällä samaa kuin koto-Suomessa. Ehei. Baarit kun menevät kiinni puolilta öin. Eikä meidän lähipubista saa edes giniä toniciinsa...

Naapurin katolinen kirkko on alkanut soittamaan joululauluja kirkonkelloillaan :) Eilen tuli "Joy to the World". Ostin vuokraemännän puodista neilikantuoksuisia joulukynttilöitä, joita polttelen pimeinä iltoina. Ei vieläkään lunta.

It was the best of times, it was the worst of times

Viime päivät olen mönkinyt kummallisen kaksijakoisissa tunnelmissa. Olen piehtaroinut siinä havainnossa, miten hyvin asiat itsellä ovatkaan - suurena kontrastina sille, miten huonosti ne ovat niin monella tässä ympärillä.

Tapasin nimittäin "Jerryn". Jerry on toisen maailmansodan veteraani - siis vanha mies. Kertoi aloittaneensa ensimmäisessä työpaikassaan vuonna 1937 - siitä voipi alkaa laskeskelemaan. Nykyään Jerry sekoittaa maaleja Wal-Martissa typerä nimilappu rinnassaan. Minkälaisessa maassa yli 80-vuotiaiden on pakko käydä töissä elääkseen?!? Eikä Jerry ole ainoa. Häiritsevän moni minimipalkkalainen kaupan kassa ja hyllyntäyttäjä on täällä well past retirement age. Välillä tekisi mieli sanoa, että antakaahan kun minä, käykää te vaan tuohon istumaan vähäksi aikaa...

Jerry oli todella avulias ja ystävällinen - ja osasi auttaa minua paljon paremmin kuin se lukioikäinen poika, joka viime viikolla myi minulle ihan vääränlaisen maalin. Jerryllä oli myös monta juttua kerrottavanaan, ja minä kuuntelin. Ainakin puoli tuntia. Jerryllä on nimittäin aika huono näkö ja hän sekoitti maalini ensin aivan liian vaaleaksi. Pyysin häpeissäni vähän lisää mustaa sekaan - pariinkin otteeseen, kunnes päätin, että käytävän hyllystä nyt vaan tulee vähän vaaleampi kuin olin ajatellut. Small talk oli vähän vaivalloista. En oikein ulkomaalaisena voinut kompata miehen isänmaallista paatostakaan. Jerry oli nimittäin käynyt kaikissa USA:n osavaltioissa paitsi Havajilla. Asunut Californissa ja Coloradossa. "Ei mitään syytä lähteä ulkomaille, kun täällä on niin paljon nähtävää." Ensimmäistä kertaa tämä lause ei mielestäni kuullostanut yhtään typerältä tai ignorantilta. "Kyllähän sitä 40-luvulla tuli nähtyä ihan tarpeeksi ulkomaanmeininkiä..." En epäile. Olin jotenkin surullinen, mutta siitäkin häpeissäni, koska tiedän oikein hyvin, ettei tämä mies kaipaa on tällaisen 20-something eurooppalaispimun alentuvaa sääliä.

Viime aikoina olen myös kiinnittänyt paljon huomiota siihen miten paljon täällä asuu trailer park-väkeä (jätän tällä kertaa "trash"-sanan käytön väliin, säästetään se sarkastisempiin yhteyksiin) - siis erinäisissä matkailuvaunuissa pysyvästi asuvaa väkeä. Auton ikkunasta näkee paljon, kun osaa katsoa. Mies on kertonut töissään näkevänsä usein tätä köyhälistöä. Täällä on kuulemma myös huumeiden käyttäjiä. Mutta ne kaikki elää jossain tuolla syrjemmällä, kaukana yliopiston campuksen idyllistä.

Minkälaista luksusta onkaan muka-valittaa netissä kaltaisilleen kermaperseille (sori vaan) jostain vessanpöntön vedenpinnan tasosta ja kuohuviinin hinnasta...


Wednesday 19 November 2008

Lunta nähty

Eilen täällä tuprutti ensi kertaa oikein kunnolla lunta. :) Iltapäivällä oli kuitenkin niin aurinkoista, että se kaikki suli saman tien pois :( Kuulemma viime talvena oli ollut tosi paljon lunta. Toivottavasti sama tendenssi jatkuu, ja saadaan oikein kunnon valkea joulu!

Aamulla testailtiin siskon kanssa Messengerin puhelinta ja se toimii tosi hyvin. Minkä takia muuten kukaan ei ole enää linjoilla nykyään? Onko naamakirja vienyt mesen paikan? Ei sillä, että itsekään olisin ollut siellä... Mutta nyt aion olla! Nimim. puhelinlaskua kauhulla odotellessa... Ihanaa oli kuulla siskokullan ääntä. Enää kolme viikkoa(!) - ja meillä on treffit JFK:llä.

Tänään ajattelin yrittää työskentelyä kotosalla, kun mieskin päivystää aina huomiseen puolille päivin asti... Laitan näitä kirjaston kuvia työpäydän taustakuvaksi ja kuvittelen olevani oikeasti siellä:


Tower Room.



Nämä nojatuolit ovat aivan liian mukavia tehokkaaseen työskentelyyn.

Ja sitten ehdoton suosikki:


Sanborn Library - jossa tarjoillaan teetä posliinikupeista joka päivä neljästä viiteen :)
Etenkin nuo toisen kerroksen gallerioiden pikkusopet ovat aivan mahtavia.



Ja tältä siellä näyttää. Kaappikello lyö tahdistimet kurkkuun tasatunnein :D
Nyt hommiin!

Monday 17 November 2008

Lukeminen kannattaa aina

Ja sitä olen täällä harrastanutkin viime päivät oikein antaumuksella - niin että jo vuosia tiedossa ollut silmälasien tarve on tullut piinallisen selväksi. Terveiset tulevat siis kirjastolta, jonne olen rakennellut pesää viime päivät. Löysin täältä ihan uskomattomia lukusoppia - niinkuin nyt 1700-luvun puolella perustetusta pytingistä voi odottaakin löytävänsä. Ja tilat ovat auki aamuyöhön, mikä sopii tällaiselle yökyöpelille oikein hyvin. Tosin nämä hämärät, lämpöiset salit tuudittavat varomattoman helposti syvään uneen. Joka päivä jostain kuuluu epäonnisten uhrien kovaäänistä kuorsausta :)

Kuvitelkaa sellaiset paksut samettivarhot ja upottavat nahkanojatuolit ja jalalliset lukulamput lampetteineen. Kuvitelkaa Jörn Donner (kuten eräs ystävä rakas asian osuvasti tiivisti). Epäilyttävän monta Jörkkaa olenkin bongannut täällä nurkissa hiimailemassa ja fiilistelemässä. En usko, että ne kaikki on mitään professorismiehiä. Luulen, että niillä on pesä täällä jossain.


Pitänee ottaa kuvia, kunhan vaan kehtaisin... Nämä paikalliset opiskelijat kun opiskelevat koko ajan, aina. Ihme porukkaa ;). Ja ne vaikuttavat olevan ihmeen kuumaverisiä: ulkona leijailee ensimmäiset lumihiutaleet ja porukka vetelee edelleen campuksella varvassandaaleissa. Tai sitten niillä on Uggsibootsit silloin kun on erityisen lämmintä.

Kummastus nro 15: Kirjastossa kannustetaan oikein tiedottein puhumaan ja syömään ja juomaan niin paljon kuin sielu sietää. Ja tottahan amerikkalaiset puhuvat. Ja syövät (enimmäkseen rapisevia sipsejä). Ja juovat (Starbucksin kahvia). Onneksi jotkut alueet on kuitenkin rauhoitettu. Siispä vetäydyn tyytyväisenä "Tornihuoneen" yksityisyyteen... Thank god for langaton netti.

Tänään otin myös ensi kertaa oman koneenkin mukaan, jotta ei tarvitse jonottaa yleisille päätteille, joita on tosin ihan kivasti, mutta ei tietenkään täällä Tylypahkan puolella. Valitettavasti olen näiden fiilistelypaikkojen lisäksi paikallistanut täältä myös valtavan pinon kiinnostavaa kirjallisuutta, josta en ollut tiennytkään... Taidan kipaista kahvilasta toisen medium (= huge) kupin hasselpähkinätsufeeta ja potkaista tämän päivän puhteet käyntiin.

Bis nächste mal! (Jep. Saksankielen opintoni edistyvät vallan huimaavaa vauhtia :D - not! Syynä opettajan jatkuvat poissaolot. Onkohan sillä joku toinenkin duuni...?)

Thursday 6 November 2008

Linja-autossa on tunnelmaa

Tänään olen lievästi hämmentynyt.

Kummastus Nro 13. Kaupan hyllyllä hyllyy Vaasan&Vaasan hapankorppuja :D

Nro. 14. Meidän kulmilla pyörii ILMAINEN bussiliikenne maanantaista perjantaihin. Tähän asti en ollut uskoa sitä, mutta testattu on. There's no catch: ei maksa mittään ja palvelu vie minut lähes kotirapulta Kirjastolle. Brilliant. Ja joka ikinen matkustaja muistaa kiltisti kiittää kuskia. Ja kuskit poikkeuksetta rakastavat juoruta taukoamatta matkustajien kanssa... :) Nyt ei ole enää yhtään estettä tehokkaalle touhuamiselle ja töissä käynnille. Paitsi saamattomuuden upottava suo.

Wednesday 5 November 2008

Liikutuksen kyyneliä

Voi että. Aika upeat fiilikset täällä Ameriikan mantereella. Eilen oli kaupungilla nimittäin niin hieno tunnelma että se tarttui ihan väkisellä. Ben&Jerry's jakoi äänestäjille ilmaista jäätelöä. Täällä yliopiston läheisillä kulmilla lähes kaikki tienristeyksissä kylttejään heiluttaneet aktiivit olivat Obaman leirissä. Näin vain yhden pienen republikaani-seurueen leiriytyneenä äänestyspaikan kulmille...

Ja niinhän siinä kävi, että amerikanmaan demokraattiset vaalit voitti se fiksumpi ehdokas. Kaikkea sitä... :D Ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Tuijotettiin lopulta tuloksia tiiviisti kotona, kun löydettiin lopulta netistä BBC:n World Servicen suora lähetys. Alkuillasta tuli nimittäin todistettua, että paikalliset uutistoimistot tosiaan suoltavat aikamoista höttöä... Obaman puhe sai oikein herkistymään ;) Ehkä väsymyksellä oli osuutta asiaan... Lähikuvat itkevästä Jesse Jacksonista ja kauniit sanat vaimosta nyt olivat vaan aika killeriyhdistelmä meikäläisen kyynelkanaville. Viimeinen tippa oli tietysti se, kun ne lapsukaiset saavat nyt sen koiranpennun sinne Valkoiseen taloon... :D


Ja onhan se vielä aika vetävän näköinen kaverikin...? ;)

Nyt sitten toivotaan, että se iänikuinen sotiminen loppuu ja meidän maahanmuuttajien elämästä tulee edes hieman helpompaa... :D

Tuesday 4 November 2008

My Friends...

On pitänyt koko ajan kommentoida jotenkin näitä vaaleja... Ollaan seurattu tilannetta enimmäkseen netin kautta (lue: John Stewardin Daily Shown :D). Viihdeteollisuuden ja eurooppalaisen lehdistön tarjoama Obama-myönteinen näkökulma ei kuitenkaan ole välttämättä se kaikkein totuudenmukaisin - vaikka toivoa sopii. Katsottiin tosin Yle Areenan kautta yksi ehdokkaiden "town hall" väittely, jossa Obama pesi seniililtä vaikuttaneen McCainin 100-0. McCain vaikutti vaivautuneelta ja epävarmalta siinä missä Obama vakuutti vapautuneella ja älykkäällä esiintymisellään. McCain tuntuu hokevan vain älyvapaita onelinereita tyyliin "The Mac is Back!" ja aloittamalla jokaisen lauseen sanoilla "My Friends". (Olenko muuten ainoa, jonka mielestä herran habitus ja elekieli jäykkine käsivarsineen muistuttaa erehdyttävästi Mike Myersin Dr. Evilia????)

Ehkei pidä kuitenkaan arvioida kaikkea kovin sinisilmäisesti; helppotajuiset iskulauseet kun vetoavat varmasti siihen suureen kansanosaan, jotka eivät ihan jaksa seurata Obaman argumentointia. Ehkä kaikki on vain suurta taktiikkaa. En jotenkin jaksa uskoa, että niin pitkälle päässyt mies olisi oikeasti niin yksinkertainen... Mutta sitten meillä on tämä Palin... Who knows!? On tämä aika uskomaton maa.

New Hampshire on muuten perinteisesti kohtuullisen vahvaa republikaanialuetta, mutta jos laskee puhtaasti ihmisten pihoilla nököttävien kylttien perusteella, niin Obama sattaa hyvinkin viedä potin. Tosin voi hyvin olla, että republikaaneja äänestävät tuskin toitottavat aikeitaan yhtä kovaäänisesti - varsinkaan Bushin vuosien valossa. Osavaltio on kuuluisa myös siitä, että täällä annetaan ihkaensimmäiset äänet eräässä pikkukylässä heti puoliltaöin. Siellä Obama voitti... Pitäisi vielä löytää jostain kivat vaalivalvojaiset...

Saas nähdä kuin käy! Täältä tähän.

Monday 3 November 2008

Karkkia ja kepposia

Ostin paniikissa karkkia siltä varalta että niitä lapsukaisia olisi ilmaantunut perjantaina meidän ovelle. No ei niitä tullut. Ja nyt meillä on iso pussi hirveän pahanmakuisia karkkeja... Halloween oli siis perjantaina ja kävimme paikallisessa vähän katselemassa meininkiä. Hankin viime hetkellä asunkin:


Aika hieno, vai? Tosin kukaan ei oikein hoksannut mikä olin...



Böö!

Lauantaina ajeltiin Bostoniin ja otettiin osaa kotibileisiin, joissa pelasin mm. ensimmäisen pelini "beer pongia" (pingispalloilla pelattava juomapeli - EI "beer bong", johon ilmeisesti liittyy olutkegi ja suppilo suussa :D). Hävisin surkeasti ja jouduin juomaan vähän lämmintä Heinekeniä. Hyh. Mutta hipat oli ihan kivat. Bostonista en osaa sanoa, kun ei oikein ehditty sitä tutkailemaan. Joku toinen kerta sitten. Ja shoppailu jäi taas. Rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään...