Thursday, 23 April 2009

Päiväni murmelina

En ole hirveesti postaillut, kun on ollut taas erityisen pitkä jakso erityisen tasaista arkea – eikä ole ollut oikein mistään mitään positiivista sanottavaa. Amerikka tulee juuri nyt niin kovalla paineella korvista ulos, että olen harkinnut huomaamatonta tulppien käyttöä bussimatkojen aikana, kun käy niin hermoon tämä paikallinen tapa puhua ja päteä joka hemmetin asiassa. (MP3-soitinkaan ei soita enää mitään muuta kuin paikallista radiota, joka ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.) Toistellaan jostain Fox Newssistä kuultua retoriikkaa ja luullaan että kuullostetaan älykkäältä. Voi kiesus!

Kenties ärsyttävin kokemus oli, kun erehdyimme katsastamaan “luontodokumenttia” ihan teatteriin asti. 900 hengen sali oli ääriään myöten täynnä ja ohjaaja paikalla. Hieno homma. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lukea filmin otsikko vähän vähemmän sinisilmäisesti ja vähän enemmän kuin pirulainen Raamattua. Tekeleen nimi kun oli National Parks – America’s Best Idea. Ajattelimme, että jee!, luontofilmit on aina kivoja. Paitsi ettei tämä ollut luontofilmi. Vaan dokumentti kansakunnan heeroksista, jotka aikanaan suurta vastustusta uhaten antoivat maailmalle kansallispuistoinstituution. Kuinka monta kertaa voi elokuvan aikana sanoa This Great Nation? Aika monta, näemmä. Eikö nationalismi ole jo vähän so 20th century? Ei täällä. Naurussa oli pidättelemistä etenkin siinä kohtaa, kun filmissä väitettiin, että niin, Euroopassahan kaikki linnat ja nähtävyydet ovat aateliston omistuksessa… En ennustaisi tekeleelle kovin suurta kansainvälistä menestystä…

Tästä kaikesta sisuuntuneena, lyhyen sähköpostitiedustelun jälkeen, päätös hankkiutua toviksi oikeisiin hommiin vanhalle mantereelle oli helppo tehdä. Toinen talvi putkeen Hampsterissa ei nimittäin vältsisti irtoaisi ihan yhtä keposeen.

Elossa siis ollaan – ja tulossa kotiin, jos ei nyt ihan maitojunalla niin ainakin väliaikaisesti leipätyön ääreen. Jollainhan tämä kotirouvalekki on rahoitettavakin, jos ei ihan erityisesti nauti miehen rahapussin nyörien armoilla elämisestä. Olen tästä päätöksestä oikein mielissäni.

Ruisleipä!
Maustamaton laktoositon rasvaton jugurtti!
Pyörätiet!
Juhannus!
Ruisleipä!
Ruisleipä!
Ruisleipä!

Ja myöskin kohtuuhintainen espanjalainen skumppa sekä suomalainen häveliaisyys ja no bullshit -mentaliteetti. Ehkä myös kuiva siideri. Tulossa ollaan!

P.S. Tänään tuli takapihalla vastaan ensimmäinen murmeli! :D Ei ollut kamera mukana, mutta kyseessähän on tällainen aika iso ja läski oravan näköinen systeemi:

Kuva täältä.

Siellä se vilisti ja veti ruohoa naamaansa...

5 comments:

Sanna said...

Jee, tuli postaus!:)
Mihin hommiin ja miten pitkäksi aikaa? Ilmeisesti Savon sydämeen?

Tuli tuosta murmelista mieleen, että pelkäsin itse kanadalaisia oravia, kun ne oli niin isoja. Toisaalta, olen myös juossut Kuopiossa hautausmaalla niitä suomalaisiakin karkuun, että ehkä tämä kertoo enemmän minusta kuin oravista...

Kimmo said...

Kuvaus murmelista herutti kunnon naurut. Tykkäsin

~heini~ said...

Hahaa, sama eli komppaan Kimmoa!! Piti ihan ääneen lukea Vesalle :D
Ja voi pojat että sua täällä sen cavan kanssa jo ootellaan...!!!!

Anni said...

Hei, eksyinpä lukemaan blogiasi, ja näitä merkintöjä selatessa löysin tuttuja juttuja: nimittäin tuo dokumentti!

Asun amerikkalaisen miehen kanssa vielä toistaiseksi Suomessa, ja katsottiin tuon dokumenttisarjan ensimmäinen jakso pari viikkoa sitten, kun miehelle iski koti-ikävä. Katsottiin juuri tämä kyseinen jakso, jossa hehkutettiin mahtavaa, ainutlaatuista Amerikkaa ja vähäteltiin Eurooppaa ja sen nähtävyyksiä ja kulttuuriperintöä. Olisin ollut varmaan aika ärsyyntynyt, jos ei olisi naurattanut niin paljoa. Oli se sen verran kornia.

Juteltiin dokumentista miehen äidin kanssa, joka kehui sen maasta taivaisiin. Oli hyvin hämmästynyt, ehkä vähän loukkaantunutkin, että olin nähnyt ohjelmassa niin paljon patriotismia. Hän ei ollut huomannut mitään sellaista.

Huoh, piti päästä avautumaan edes vähän, kun ei nuo amerikkalaiset taida ymmärtää tämän kulttuurillisesti köyhän eurooppalaisen höpötyksiä. :)

Luulenpa, että palailen vielä uudelleenkin lukemaan juttujasi.

Hampsteri said...

Heh. Jenkit voi todellakin olla raivostuttavia. Kuten olen monasti todennut: Amerikka olisi niiiiin upea maa, jos täällä ei olis näitä amerikkalaisia... Tämä tuli taas todettua, kun käytiin tuossa dokumentissa mainituilla paikoilla. :D Ihan ovat aiheesta täpinöissään :D
Yellowstone ON aika special mesta.