Thursday, 12 February 2009

En ihan ymmärrä

Tässä taas muutama juttu, jota olen viime aikoina kummastellut:

- (Ruoka-annosten ohella) A4setkin on täällä isompia. Tai siis peruspaperiarkki ei ole nimeltään A4, vaan letter size. Ja se on leveämpi, mutta lyhkääsempi. Ei sovi mappeihin tahi kirjekuoriin. Niin ja niissä mapeissakin on kolme reikää kahden sijaan... Pieniä, mutta arkea hankaloittavia asioita. Ainakin niin kauan kuin mukana kulkee eurooppalaismallista dokumentaatiota. Eikö näistäkin asioista voisi tehdä jonkun kansainvälisen standardointisopimuksen?

- Sinitarraa ei löydy mistään. Siis oikeesti. Täällä ei ole moisesta ihmeaineesta kuultukaan. (Tätä oli hauska selittää Wal-Martin tyypillisen tehokkaalle työntekijälle, joka ei osannut edes sanoa, missäpäin kuulakärkikyniä myydään - seisoimme kuitenkin toimistotarvikeosastolla). Ehkä ne ei ole uskaltaneet laittaa markkinoille sellaista herkullisen näköistä gummia, kun joku onneton kuitenkin erehtyisi syömään sitä ja sitten olisi iso oikeusjuttu käsissä... No joo. Naputtelemma sitten nauloja seinään ja ostamma kilon kittiä poislähdön lähestyessä.

- Vessanoveen koputtelu. Grrrrrrrr... Minkä takia niitten pitää aina koputtaa heti, kun ne tulee vessan oven taakse kärkkymään? Äärimmäisen ärsyttävää. Ja sitten ne kai odottaa, että sieltä jotain vastataan? En minä halua keskustella kenenkään kanssa, kun olen pytyllä! Mutta jos ei vastaa, niin ne koputtaa uudestaan. Jos ne koputtaa siksi, etteivät ole varmoja onko siellä joku vai ei, eivätkä halua rynnätä vahingossa sisään kesken toimituksen, niin miksei ne sitten kokeile kahvaa sen toisen koputuksen jälkeen? Ja miksei niissä lukoissa ole semmoista punaista sektoria, jonka näkyviin kieräyttäminen kätevästi selvittäisi tämänkin asian? Sieltä, mistä minä tulen vessanoveen koputtelu osoittaa äärimmäistä närkästystä toisen vessassa oleskelun pitkittymiseen. Voisiko joku selittää mulle tämän ilmiön? ...ja ennen kaikkea mitä sieltä pöntöltä on tarkoitus huudella takaisin? Yes, ma'm; I am having a wee here!??

- Dollarisetelit on kaikki samannäköisiä ja kokoisia - summaan katsomatta. Tämä pikkuseikka johtaa sitten siihen, että kurkistus paksuna pullistelevaan kukkaroon sisältää aina lupauksen seikkailusta... Ja sitten käyt jokaisen lappusen läpi siinä toivossa, että yksi osoittautuisi satkuksi ykkösen sijaan. (Ja minkä ihmeen takia pitää olla olemassa yhden dollarin seteli??? Ne mystiset kolikkoversiot ovat aikamoisia harvinaisuuksia - nähtyinä tulevan ulos lähinnä New Yorkin metrolippumasiinoista.) Siis kyllä nämäkin hommat osataan kotimantereella niin paljon paremmin...

Tämmöstä tänään.

2 comments:

Anselmi said...

Se on hassua kuinka erot maiden valilla saattaa olla minimaalisia mutta silti niin arsyttavia. Irlannissa ulkoovet aukeaa sisaanpain, siis ihan hullua! :)

Hampsteri said...

Meillä sama meininki ulko-ovien kanssa :) Eikä tietenkään mitään kynnystä tai mitään, joten kuramatosta on ihan turha haaveilla; hyvä kun ovi mahtuu aukeamaan! Ollaan päädytty jättämään kengät rappukäytävään... :)