Spoiled rotten

Ottakaa insuliinit esille - Hampsteria on hemmoteltu!

Sain mieheltä joululahjaksi viikonloppureissun jonnekin. No saas nähdä, ajattelin. Mutta sepä olikin laittanut töpinäksi ja perjantaiksi sain ohjeet olla valmiina talvitamineet laukkuun pakattuna puolenpäivän maissa. Täpinöissäni sovittelin tietty jo edellisenä iltana lumilautakenkiä jalkaani. Talviurheilua kun oli arvatenkin luvassa, mutten tiennyt ollenkaan minnepäin oltiin matkalla. Ajeltiin sitten parisen tuntia kohti pohjoista kääntyen aina vain pienemmille metsäteille. Ulkona oli plussakelit ja puolivälissä matkaa alkoi sataa kaatamalla - vettä, onneksi tällä kertaa. Ehkä ne urheilut jäisivät tällä kertaa vähän vähemmälle... Matkan varrella ohitettiin jos jonkinlaista motellia ja murjua - ja jokaisen ohi ajettuamme kiitin onneani, ettei vielä oltu perillä (tai, no; ehkä sadekeli teki tepposet - ei ne kaikki tietty ihan kamalia olleet - vaan enimmäkseen semmoista road movieista tuttua perus tienvarsimotelliamericanaa). Matkamme jatkui. Ylitettiin jo osavaltion rajakin Mainen puolelle. Sitten, ihan keskellä syrjäisintä maaseutua, Fryeburgin (!) kylässä sain ohjeet jarrutella vähän.

Kuvitelkaa tähän väliin, että olette istuneet kolme tuntia autossa, jossa ei toimi lämmityslaitteet ollenkaan, mutta puhallus on pidettävä täysillä, ettei ikkunat höyrysty (jep. rakas tauruksemme on täysiverinen susi). Auton huurteisten ikkunoiden ulkopuolella lymyää erehdyttävästi syysiltaa muistuttava kolean sateinen iltapäivä keskellä syrjäseutujen sysimetsää. Minkälaiseen paikkaan toivoisitte tässä tilanteessa saapuvanne?

B+B nimeltä Peace With-Inn liippasi ainakin itsellä aika lähelle. Termi romantic getaway sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin. Käteen lyötiin heti aluksi lasi hyvää punkkua kera suussasulavien juustojen; istahdin takkatulen ääreen - ja olin myyty. Paikka on sisustettu viktoriaaniseen tyyliin viimeistä piirtoa myöten. Siis lattiasta kattoon sävy sävyyn pystyraitatapettia, ruutua ja kukkakuosia, mahonkia - ja verannalla valkea rottinkikalusto. Tämän ne täällä osaa. Ei yleensä my cup of tea, mutta kun homma oli vedetty niin viimeisen päälle, että eihän siitä voinut olla tykkäämättä. Huoneessa reilun kokoinen porekylpyamme, king size sänky (ihan mahotonta liioittelua, kuka muka tarvitsee niin paljon tilaa? Heräsin yöllä ja ihmettelin mihin mies oli hävinnyt. Se olikin vaan omalla puolellaan - jonkun metrin päässä minusta.) Ja sängyn päällä tietysti siistissä asetelmassa ihan liian monta tyynyä. Settiin kuuluu mainittujen iltapäivädrinkkien lisäksi paikanpäällä valmistettu (taivaallinen) aamiainen. Ja sauna (taisi olla saunahullulle saksalaiselleni tärkein valintakriteeri :D). Ja mikä parasta, koko paikassa on tarjolla vain muutama huone, joten intiimi fiilis ei rikkoudu, vaikka paikka olisikin "täynnä". Suosittelen. Etenkin kun tuo last minute special -hinta on todella kohtuullinen. TJEU:

Ei paljon paremmasta väliä. Ulkona ropiseva jäinen tihkusade ikkunan läpi katseltuna oikeastaan vain paransi kuumassa vaahtokylvyssä istumisen nautintoa. Jos tekstistä nyt alkaa välittyä jollekin kehuskelun makua, se ei ole ollut tarkoitus - olen vain edelleen aika fiiliksissä. En majoitu yleensä hotelleissa, joten tämmöinen tuntui ihan hurjalta revittelyltä...

Ja, ellei tässä olisi ollut jo tarpeeksi ihanuutta, oli seuraava päivä aurinkoinen - ja lämpötila pakkasen puolella = mäkeen! Lähtiessä nappasin kuvan myös majatalomme julkisivusta:

Otimme päivän to do -listalle seudun isoimman skimbakeskuksen. Matkalla sinne avautui auton ikkunasta tällainen näkymä:

Kyseessä on Mount Washington ja samanniminen hotellikompleksi, jossa vuonna 1944 isot herrat pitivät kuuluisan konferenssinsa, jossa perustettiin muun muassa Maailmanpankki ja IMF. Opin myös, ettei tämä Bretton Woods ole vain tämän kansainvälisen talouden hallintajärjestelmän nimi, vaan myös osavaltiomme suurin hiihtokeskus. Se sijaitsee tätä hotellia vastapäätä, ja näkymä sen rinteiltä on jokseenkin tämä:

(Se äskeinen iso hotelli pilkistää tuolla laaksossa.)

Aivan: juuri siellä työnnätimme menemään lauantai-iltapäivän. Ja kyllä tiedän; laskettelu on ehkä maailman epäekologisin urheilumuoto ja pahimmanlaatuista juppien ökyilyä ...mutta tätä on kovin hankala pitää mielessä, kun pääsee luikauttelemaan täysillä letit tuulessa läpsyttäen pitkin auringossa kylpeviä hankia... Voi sitä riemua! Ja kun vielä lopuksi päästiin suikauttamaan viimeinen mäki kissan jälkiä pitkin niin siinä olikin päivä ihan kivasti pulkassa. (Ei onneksi sentään siinä ensiapujoukkojen keltaisessa pulkassa, vaikka aika kovaa pudoteltiinkin menemään ;)

Uteliaisuuspäissämme hurautettiin vielä ennen kotiinlähtöä tuonne Mount Washington Resorttiin lämpimille drinkeille. Aika hienoa oli siellä. Ja aika hienot näkymät tuonne vuorille. En kehdannut ottaa kameraa esille hienossa aulabaarissa... Mutta tässä kuva paikan kotisivuilta:

Glögin puutteessa kaakaon maidottomaksi korvaajaksi olen löytänyt täällä useimmissa paikoissa listalta löytyvän lämpimän omenasiiderin Tuaca-liköörillä (kuulemma romminkin käy) ja kanelilla terästettynä; drinkki ovelasti nimeltään Hot Apple Pie. Suosittelen lämpimästi.

Kotiin ajeltiin levänneinä ja tyytyväisinä. Tämä minireissu tuntui ainakin viikon mittaiselta.