Blogista näyttää tulleen enemmän lomakuva-albumi kuin amerikan-arjen kummastelukanava... Joka tapauksessa tässä tulee kuvia talvilomalta Yucatanin niemimaalta parin kuukauden(!) takaa. Reissu hiihdeltiin reitillä Cancun - Tulum - Caye Caulker - San Ignazio - Caye Caulker - Tulum - Cancun. Näistä Cancun toimitti lähinnä lentokenttäportaalin virkaa. Ensimmäinen etappi oli siis Tulum, joka sijaitsee vain 2,5 tunnin bussimatkan päässä lentokentältä. Tykästyimme niin kovin, että päätimme ensi kerralla leiriytyä tänne koko viikoksi. Ehdottomasti loman positiivisin ylläri. Vaikka rantaviiva oli aikalailla hotellia hotellin perään, oli yleisilme enemmänkin joogakeskus/risukattobungalowi-tyyliä. Valkoista hiekkaa ja turkoosinsinistä merta - ja kenties maailman upeimmalla paikalla sijaitsevat maya-rauniot. Fiinien hotelliravintoloiden ohella vartin mopomatkan päässä kylän keskustasta löytyy paljon mainioita (=halpoja) paikallisia ruokapaikkoja. Ja siis vain pari tuntia etelään Cancunin Spring Break -helvetistä.
Sää ei tosin suosinut. Oli enimmäkseen sateista ja tuulista...
Tässä kuvassa on jossain iguaani...
Petteri :D
Eräs alueen vetonauloista ovat nämä maanalaiset luolat. Vähän harmitti, ettei ole vielä sukelluskorttia tullut hankituksi. Nämä luolastot ulottuvat nimittäin kilometrien päähän maan alla. Tyydyimme snorkkeloimaan...
Hotellihuone varattiin etukäteen netistä pariksi ensimmäiseksi yöksi. Posada del Sol taisi olla paikan nimi.
Ja sitten tacojen ja margaritojen Meksikosta paikallisbusseilla Belizeen ja pina coladojen ääreen. Samalla mariachi-musiikki muuttui reggaeksi - ja kieli englanniksi. Belizessä, entisessä Iso-Britannian alusmaassa, oli selkeästi muutenkin enemmän karibialainen meininki. Vesibussimatkan päässä Belize Citystä odotti seuraava etappimme - letkeä Caye Caulker.
Tämä ensimmäinen oppaan perusteella valittu yöpaikka osoittautui hieman toivottua primitiivisemmäksi, joten ekan yön jälkeen siirryttiin toiseen hostelliin...
Pari päivää chillailua ja snorkkelireissu - ja taas tienpäälle. Tällä kertaa suuntana San Ignazio ja mannermaan viidakkomestat. Majapaikkana Cohune Palms. Saldona yksi ruokamyrkytys ja auringonpolttamat sääret.
Ehkä hauskinta tällä reissulla oli aamutuimaan parin tunnin kelluskelu alas jokea traktorinrenkaalla. Tästä tosin opimme, että jopa aamutuimaan kannattaa näillä leveyksillä laittaa ihan reippaasti aurinkorasvaa nassuun...
Käytiin myös tsekkailemassa läheiset Pilarin viidakkorauniot lähellä Guatemalan rajaa. Tämä muinaiskaupunki on toistaiseksi jätetty enimmäkseen kasviston peittoon, sillä paljaaksi kaivaminen altistaa arkeologiset kohteet aina eroosiolle. Tästä syystä tässä syrjäisessä kohteessa on aika jännä Indiana Jones-tyyppinen tunnelma. Taisimme olla ainoat turistit...
Korkeimman temppelin (?) laelta avautui huimat näkymät Guatemalan puolelle.
Liaani.
Joka paikassa vilisteli tällaisia lehdenleikkaajamuurahaisia. Voi kun olisi osannut vielä lisätä tähän asiantuntevan kommentaarin David Attenboroug'n tyyliin:
Sitten takaisin kohti pohjoista - tällä kertaa raja ylitettiin paljon fiksummin vesitaksilla Caye Caulkerin kautta - paikallisbussimatkailu oli toki ihan kivaa, mutta pitemmän päälle hermoja (ja tärykalvoja) raastavaa. Belize Cityn bussiaseman ympäristössä en myöskään valkoihoisena turistina suosittelisi hengailemaan kauempaa kuin on ihan pakko. Bussin ikkunasta näkyi paljon köyhyyttä. En ottanut kuvia, koska A) en uskaltanut kaivaa esille rakasta EP-1:stäni, B) kurjuuden kuvaamisesta tulee minulle vähän sosiaaliporno fiilis. Joka tapauksessa oli ihan terveellistä nähdä vähän muutakin kuin turistialueiden kiillotettua pintaa.
Viimeiselle illalle olimme varanneet etukäteen yön rantamajasta Tulumissa. Perille päästyämme varauksemme oli jotenkin möhlitty, mutta saimme onneksemme siitä hyvästä yöpyä samalla rahalla kokonaisessa kaksikerroksisessa luksusbungalowissa :)
Täysikuu <3
Että semmoinen loma... Nyt pyykinpesulle!
No comments:
Post a Comment