Tuesday 18 August 2009

Kultalusikat suussa

Ostettiin sittenkin se auto. Uusi kiesi vaati ehdottomasti pitkän matkan koeajoa, ja koska sopiva tilaisuus sellaisen järjestämiseen tarjoutui kuin varkain, lähtivät nämä ylpeät uuden auton omistajat ajelemaan lauantaina iltasella kohti Cape Codin lomailualueita. Aika myöhään meni, mutta löydettiin lopulta pimeässä perille työkaverin sukulaisen kesäpaikkaan. Odotetusti puitteet olivat aikamoiset siellä, missä kellään alle 40-kymppisellä ei ole varaa asua... Sellainen the Rich Uncle -tyyppinen sitsyeissön... Mutta ilmeisesti suvuissa, joissa tämän luokan vauraus ei ole poikkeus vaan sääntö, ei onneksi tunnu olevan tarvetta rehvastella rahoillaan tai aiheuttaa muissa alemmuuden tunnetta. Eli hirmu kiva oli fiilis ja juttu luisti kivasti aamun tunneille. Aamu paljasti majapaikan sijaitsevan aika uskomattomissa maisemissa...


Jumaleissön!

Toki liput liehuivat salossa...


Rannalla hauskuutin itseäni ainakin puoli tuntia pelottelemalla tällaisia pieniä äyriäisiä. Vähän ne juoksee hassusti sivuttain :D


Oikeasti ne oli ihan pikkiriikkisiä, mutta sain zoomailtua yhden rohkean kaverin niin läheltä, että se näyttää tässä aika hurjalta. Seurannan tuloksena tulin siihen päätelmään, että ilmeisesti vain poikaravuilla on nuo isot kourat, joilla leuhottaa. Ei ne käyttäneet niitä ainakaan mihinkään syömiseen, vaan nappailivat noilla pienemmillä käsillään jotain murusia suuhunsa. Tytöt pystyy vetämään kaksin käsin :D Yksi niistä oli albiino ja ne muut väistivät sitä kuin ruttoa. Nähtiin myös kalasääski kalastamassa.


Sitten otettiin auto alle ja ajeltiin lähisatamaan, josta pääsee laivalla läheiselle Nantucketin saarelle. Otettiin sellainen mahdollisimman hidas lautta ja paineltiin kannelle drinkit räpylässä. Hyvin tunkkaisen hampshesterikesän jälkeen voin kertoa, että merituuli tuntui aika ihanalta iholla. Ja liput lepatteli:



Jos mahdollista niin meininki oli vielä eksklusiivisempaa kuin mantereella. Rahukka näkyy jo miljoonajahtien määrässä satamaan saavuttaessa.


(Okei, ne jahdit ei ehkä näy just tässä kuvassa...)

Vuokrattiin polkupyörät, koska saari on kätevän kokoinen sillä tavalla nähtäväksi. Aivan loistava idea oli se. Ajeltiin biitsille loikoilemaan.

Ja sitten takaisin kaupunkiin.

Oi oltu kumpikaan koskaan syöty hummeria, joten ajateltiin kokeilla take-awaynä.

Tuo on sellainen 2-paunainen mötkäle. Harvoin eläimet, joita ei ole maustettu millään tavalla maistuvat kovin hyvälle. Tämä maistui. En silti maksaisi mokomaa hintaa toiste. Kahteen pekkaankin tosin riitti ihan kivasti syötävää tässä kaverissa. Kuvanottohetkellä oltiin kyllä jo syöty ne hirmuiset sakset...


Tässä vaiheessa kun saatiin jäätelöt käteen, niin oltiin kyllä aika fiiliksissä.

...

Kotimatkalla nähtiin tällainen ilmestys:


Kaiken lisäksi auto pelasi moitteettomasti. Olikin ollut jo ikävä käsikäyttöistä vaihteistoa ja sen mukanaan tuomaa kontrollia ajeluhommaan. Eipä juuri enempää tältä reissulta olisi voinut toivoa.

Ehkä elämäni täydellisimmät 24 tuntia. Tai ainakin ehdottomasti tehokkain miniloma ever.

Maanantai-aamun herätys ei olisi voinut maistua karvaammalta... Taas viikko edessä toimistohommia museon pakastinlokerossa - ja illat ja yöt hikoilukoomaa kotona. Jesh.

No, ei luksus tuntuisi kai miltään ilman sitä arkea siinä välissä...

No comments: