Wednesday 26 November 2008

It was the best of times, it was the worst of times

Viime päivät olen mönkinyt kummallisen kaksijakoisissa tunnelmissa. Olen piehtaroinut siinä havainnossa, miten hyvin asiat itsellä ovatkaan - suurena kontrastina sille, miten huonosti ne ovat niin monella tässä ympärillä.

Tapasin nimittäin "Jerryn". Jerry on toisen maailmansodan veteraani - siis vanha mies. Kertoi aloittaneensa ensimmäisessä työpaikassaan vuonna 1937 - siitä voipi alkaa laskeskelemaan. Nykyään Jerry sekoittaa maaleja Wal-Martissa typerä nimilappu rinnassaan. Minkälaisessa maassa yli 80-vuotiaiden on pakko käydä töissä elääkseen?!? Eikä Jerry ole ainoa. Häiritsevän moni minimipalkkalainen kaupan kassa ja hyllyntäyttäjä on täällä well past retirement age. Välillä tekisi mieli sanoa, että antakaahan kun minä, käykää te vaan tuohon istumaan vähäksi aikaa...

Jerry oli todella avulias ja ystävällinen - ja osasi auttaa minua paljon paremmin kuin se lukioikäinen poika, joka viime viikolla myi minulle ihan vääränlaisen maalin. Jerryllä oli myös monta juttua kerrottavanaan, ja minä kuuntelin. Ainakin puoli tuntia. Jerryllä on nimittäin aika huono näkö ja hän sekoitti maalini ensin aivan liian vaaleaksi. Pyysin häpeissäni vähän lisää mustaa sekaan - pariinkin otteeseen, kunnes päätin, että käytävän hyllystä nyt vaan tulee vähän vaaleampi kuin olin ajatellut. Small talk oli vähän vaivalloista. En oikein ulkomaalaisena voinut kompata miehen isänmaallista paatostakaan. Jerry oli nimittäin käynyt kaikissa USA:n osavaltioissa paitsi Havajilla. Asunut Californissa ja Coloradossa. "Ei mitään syytä lähteä ulkomaille, kun täällä on niin paljon nähtävää." Ensimmäistä kertaa tämä lause ei mielestäni kuullostanut yhtään typerältä tai ignorantilta. "Kyllähän sitä 40-luvulla tuli nähtyä ihan tarpeeksi ulkomaanmeininkiä..." En epäile. Olin jotenkin surullinen, mutta siitäkin häpeissäni, koska tiedän oikein hyvin, ettei tämä mies kaipaa on tällaisen 20-something eurooppalaispimun alentuvaa sääliä.

Viime aikoina olen myös kiinnittänyt paljon huomiota siihen miten paljon täällä asuu trailer park-väkeä (jätän tällä kertaa "trash"-sanan käytön väliin, säästetään se sarkastisempiin yhteyksiin) - siis erinäisissä matkailuvaunuissa pysyvästi asuvaa väkeä. Auton ikkunasta näkee paljon, kun osaa katsoa. Mies on kertonut töissään näkevänsä usein tätä köyhälistöä. Täällä on kuulemma myös huumeiden käyttäjiä. Mutta ne kaikki elää jossain tuolla syrjemmällä, kaukana yliopiston campuksen idyllistä.

Minkälaista luksusta onkaan muka-valittaa netissä kaltaisilleen kermaperseille (sori vaan) jostain vessanpöntön vedenpinnan tasosta ja kuohuviinin hinnasta...


No comments: