Sunday 19 October 2008

Lady Manhattan

Ja sitten alkoi jostain syystä ihan yllättäen jännittää se Manhattanin skylinen näkeminen. En tajua miksi - mutta toisaalta: enpä olekaan ennen nähnyt oikeita pilvenpiirtäjiä livenä. Ja olihan se huisia! Se on jotenkin niin syöpynyt television maailmasta tajuntaan, että kun sen näkee, niin se näyttää vain unenomaiselta kangastukselta (syynä kai tietty suurkaupunkien smogipilvi) ja illalla - no... Gotham Cityltä.

Pikkiriikkinen kiinalais(?)miehen isännöimä hostelli löytyi muutaman harha-askeleen jälkeen tosi helposti. Paikka, Times Square Dream Hostel, on ihan bussiterminaalin vieressä ja todella edullinen ja ainakin tällä kertaa siisti. Ilmainen netti eikä kotiintuloaikoja. Suosittelen kiireisille yön yli matkaajille oikein lämpimästi! Raahauduin tietysti siitä ihmettelemään kaupungin valoja - ja niitähän löytyi ihan kivasti Times Squarelta ;). Valitettavasti New Yorkista minulla ei ole postata kuvia, koska jätin vanhan kamerani kotiin - aikeissani sosialisoida miehen uusi vempain perille päästyäni. Tässä kuitenkin jonkun ottama kuva paikalta:

Aamulla nousin aikaisin, että ehtisin vähän kiertelemään katuja ennen New Hampshiren junan lähtöä. Sattui olemaan mitä kuulain ja aurinkoisin syyspäivä. Nautin fiiliksistä täysin rinnoin. Sieltä metrosta tosiaan tupruaa valkoista vesihöyryä kadulle - ihan niinkuin elokuvissa! Ehdin jopa käydä tsekkaamassa paria hostellia siskon vierailua silmällä pitäen. Varauksen tein viimein Gershwin Hotelliin, joka on mielestäni hyvissä asemissa 5th Avenuella. Ei sillä että mitään New Yorkista tietäisin, mutta kuitenkin... Mondon oppaat on luettu tarkkaan :)

Junamatka alkoi aamupäivällä ja päättyi iltahämärissä - vaikka autolla matkan taittuisi noin neljässä tunnissa. Kuulin päätepysäkillä kanssamatkustajilta, että ilmeisesti juna käy jossain sivuraiteilla kääntymässä, joka lisää ainakin tunnin matkustusaikaan! Tämä on kuulemma myös koko maan eniten myöhästelevä linja. Huh ja hee. Julkinen liikenne ei odotetusti ole ihan hirveän suosittua täällä. Tosin itse matkustaminen oli mielestäni oikein mukavaa: valtavat pehmeät istuimet ja siistit vessat. Ja lennolla tapaani brooklyninläispoika kun oli pelotellut minua etukäteen junamatkustamisen kauheuksilla... Ei pidä uskoa kaikkea mitä sanotaan.

Maisemat matkalla olivat uskomattomat - taisin saapua juuri oikeaan aikaan, kun ruska on kaikkein herkullisimmillaan! Alkumatkasta tosin oli tarjolla enimmäkseen merenrantaa, jonka hallinnoimisessa vuorottelivat teollisuusalueet ja ylelliset golfklubit. Mutta mitä lähemmäs määränpäätä tultiin, sitä idyllisemmäksi kävivät mestat. Jos Gilmore Girls on tuttu niin tiedätte mistä puhun. Kolonialistiseen tyyliin rakennettua maaseutua, jossa kaikissa taloissa on sellainen pitsihuvilatyyppinen kuisti - ja juuri nyt sillä kuistilla täytyy olla kokoelma isoja oransseja kurpitsoita. Juuri ennen omaa asemaani aurinko laski ja määränpää hukkui pimeyteen.

1 comment:

~heini~ said...

Iiks, mulla menee kylmät väreet kun luen tätä, vaikka siis periaatteessa oon jo kuullu nuo jutut.. Eli en tiiä miten sitä malttaa odottaa vierailua jotain vuoden! Josko kuitenkin jo aiemmin... :)

..ja kuten sanoit, ikävähän sinua tuli. *niisk*

:)